They said YES to maxi !

Sori että on jääny tää päivittely vähän, on jotenkin ollu tosi kiireinen viikko! Ja nytkin tulin vaan ilmoittamaan, et torstaina noudettiin postista supervirallisen näköinen kirje maahanmuuttovirastosta, jossa luki että Maxille on myönnetty vuoden oleskelulupa! Oon niin iloinen, voi apua! En osaa ees selittää näitä mun fiiliksiä just nyt, Maxin fiiliksistä puhumattakaan.. Nyt vaan työpaikkoja kiikariin, tästä se lähtee!

Sos el hombre de mi vida ♥

Maxi

Monet on tätä pyytäny eli päätin nyt väsätä tälläsen postauksen yksinoikeudella Maxista :D eli siis, kun mä reilu vuos sitten sain mun isäntäperhetiedot Tukholman Junibackenissa mamman soiton kautta (<3) olin tosiaan aikaa hämmentyny; yksinhuoltajaäiti, 20v veli, 17v sisko, 14v sisko, 8v veli ja 7v sisko! No kunha pääsin kotiin nii lähetin niille äkkiä hostäidin meiliin jonku hätäsen viestin johon tuli vastaus samana iltana, tosin ei hostäidiltä vaan 20v veljeltä Maxilta! Samalla se lähetti mulle pari kuvaa niiden perheestä. Availin niitä ihan täpinöissäni ja avasin yhen kuvan jossa oli Maxi ja hostäiti; ja melkeen pyörryin! Herranjumala miten HYVÄNNÄKÖNEN hostveli hahah! Tein tänne sit postauksen perheestä ja yllättäen tuli hirvee kommenttivyöry siitä mikä helvetin latinoherkku mun hostveli on :DD sanoin kaikille kuitenki et joo, se on mun hostveli ja sil hyvä. Mmmm nii varmaan..

No, Cuesta Blancan valmentautumisleirin lopussa ku hostperheet tuli hakemaan vaihtarinsa nii tunnistin heti mun perheen pelkästään Maxin takia :D olin kuitenki nii paniikissa etten ees muista siit hetkest mitään.. Kotimatka suju tosi kivasti ku yritettiin ymmärtää toisiamme :D seuraavan päivänä kaikki muut meni kouluun mut mä lähin Maxin ja hostmaman kaa keskustaan kattomaan sen laukkukauppoja! Se päivä oli tosi ihana, hostmama oli suurimman osan ajasta kaupoissaan ja Maxi vei mut kaupungille kiertelemään. Meil synkkas HETI ihan hirmu hyvin, ei jännittäny tai hermostuttanu yhtään! Ja jo samana päivänä joku hostmaman kaveri selitti Maxille et me oltais ihan super hyvä pari.. :DD

Ja niin se vaa oli et ennenku eka viikko perheessä oli vierähtäny nii mun ja Maxin välillä oli jotain enemmän ku sisaruutta! Aika nopeesti haha, mut minkäs sille voi :/ tappelin kyl koko ajan itteni kanssa et SE ON PERKELE MUN VELI mut ei tullu mitään.. Siinähän sit kattelin sitä koko vuoden ja nyt se on tulossa Suomeen 8.8. eli kolmen viikon päästä!

Ei suhde vaihtovuoden aikana oo koskaan helppoo, varsinkaan jos on hostveljensä kans, mut kyl se antaa ja ottaa, joskin vähän enemmän ku normaali suhde. Kurjinta on ain vuoden loppuminen ja ku on vaan pakko erota :( tosin yks brasiliainen mies kerto mulle miten sen poika oli lähteny jenkkeihin vaihtoon, menny naimisiin eikä koskaan tullu takas.. Mut mulle ei nyt ihan toi ollu mieles :D

Suurimpia ongelmia meilläki on kulttuurierot, esimerkiks latinomiehet on uskomattoman mustasukkasia! Yhtenä yönä oltiin juhlimassa yhen Pecan synttäreitä ja joku mies kysy multa jotain baaritiskiltä, nii eiköhän Maxi ollu jo salamana siinä meidän välissä hätistämässä sitä miestä pois ja piti lopulta pitkän saarnan siitä miten "mä en saa" puhua toisille miehille.. :O tein selväks et ei se ihan näin meidän kulttuurissa mee eikä sen jälkeen ollu ongelmia. Eli jos tosiaan alkaa seurustelemaan vaihtarivuoden aikana nii pelisäännöt kannattaa tehä selviks alusta alkaen.

Toinen ongelma meil oli tytöt :/ Maxi on super hyvännäkönen, okei, enkä tajunnu tilannetta sillon, mut suoraan sanottuna vein 4985738945 tytön ihastuksen! Sen takia mulla tuli ongelmia sellastenki tyttöjen kanssa joita en ollu ees koskaan nähny! Juttu meni niin hulluks et yhtenä yönä (jona mä en ollu talossa) tyttölauma tuli talon porteille huutamaan Maxin nimee ja haukkumaan mua, ja mun toisen hostsiskon Macarenan piti mennä ulos potkimaan ne pois! Samoin Maxin piti katkasta suhteet kokonaan muutamaan tyttöön jotka alko käyttäytyy jo vaarallisesti :s lopulta ku mun ja Maxin suhde vaan jatku jatkumistaan nii ihmiset tottu meihin ja sain tosi hyviä ystäviä jopa joistain Maxin existä!

En nyt tähän keksi muuta mut kysykää jos jotain viel haluutte tietää :) ai niin sitä vielä, et järjestö tosiaan sai tietää seurustelusta mut ei kommentoinu sitä mitenkää (onneks) :D

Rakastan näitä ihmisiä

Tää on niin outoa. Meidän STS-vaihtariporukka (2 norjalaispoikaa, 2 ruotsalaistyttöä, 1 itävaltalaistyttö, 1 sveitsiläistyttö, 1 hollantilaistyttö, 1 saksalaispoika ja Anna + minä Suomesta) ollaan tääl hotellissa 62 saksalaisen (jotka haluu puhuu vaa saksaa eikä puhu muille ku toisilleen..) kaa ja meist kymmenestä on muodostunu ihan mieletön joukko. Varsinki mä ja itävaltalainen Maria tullaan hirveen hyvin toimeen, tuntuu ku oisin tuntenu sen aina! Kaikki muutki on tosi ihania, oltiin äsken ulkona minä, norjalaispojat Christoffer ja Thomas, sveitsiläinen Leonil ja Maria, ja oli ihan mieletöntä kävellä pimeetä hiekkatietä, nauraa ihan kaikelle ja kattoo ku aurinko hohkaa keltasena sierrojen takana ja autot ajaa tietä pitkin Alta Graciaan päin. Nää ihmiset on ihaniaihaniaihania ja voisin olla niiden kaa vaik koko vuoden! Miten on mahdollista kiintyy joihinkuihin näin paljon näin lyhyessä ajassa? :D

Buenos Airesin maisemia lentokoneesta<3

Tänää oli ihan mieletön päivä muutenki ja sain maistaa ekaa kertaa kuuluisaa argentiinalaista pihvilihaa! En oikeen osaa kuvailla milt se maistu, sitä täytyy ite maistaa =) tääl syödään ihan hirveesti ja ihan koko ajan.. Kaikki on kauheen sokerista, rasvasta tai suolasta. Aamulla katoin et oho jee paahtoleipää, mut sitku maistoin sitä, nii se oli ku sokerista korppua. Lisäks ei oo mitään normaalia juomaa, aina joko kuumaa vettä, kuumaa maitoa, kahvista vettä, kahvia tai sellasta kamalaa mehua, joka on puristettu kuorineen! Missä normaali mehu ja rasvaton kylmä maito? :D

Tääl on muuten hirmu kylmä.. Yleensä ei oo kuulemma näin jäätävää ja pitäs lämmetä lähipäivinä, mut ku äsken oltiin ulkona, nii luulen et mentiin jo nollan alapuolelle.. Et kaikki argentiinavaihtarit; varautukaa lämpimästi! Minä siel ballerinoissa pyörin, en suosittele :D

Marit, Thomas, Cedric, Leonil ja Christoffer

Kaikest huolimatta oon jo rakastunu Argentiinaan. Se, et kattoo ulos ikkunasta ja näkee mahtavat sierrat, pieniä taloja niitä pitkin ja paljon vihreetä luontoa, on ihan mieletöntä. Eilen ja toissapäivänä koti-ikävä oli välil aika kova, mut tänää on helpottanu tosi paljon. On todellaki totta, et kannattaa olla muiden ihmisten kaa vaik ois väsyny tai ei huvittais, koska kun on yksin, nii ajatukset karkaa tosi helposti Suomeen ja perheeseen ja kavereihin.. Tsemiä kaikille vaihtareille joilla lähtö lähestyy, hyvin se menee! =)