Matka alkoi launtaiaamuna 6:30 herätyksellä, pikasuihkulla ja pakkaamisella! Pienen sähläyksen jälkeen suunnattiin Maxin kanssa lähimmälle juna-asemalle, eli Rodriquez del Buston asemalle. Oli tosi ihana aamu, lämmin ja aurinko nous just sierrojen takaa *__* asemalla panikoitiin pikkasen, koska ei oltu ostettu lippuja vielä ja lipunmyyjän koppi ammotti tyhjyyttään.. Mut pienen koputtelun jälkeen myyjä ilmesty paikalle ja saatiin liput 8:30 saapuvaan junaan, joka suuntas pieneen Cosquinin kaupunkiin.
Rodriquez del Buston asema
Cosquinin asema
Cosquiniin saavuttiin siin klo 11 maissa ja alettiin etsimään bussiterminaalia, jotta saataisiin ostettua liput Capilla del Monten linjuriin. Ei sitten tiedetty yhtään että missä_hemmetissä se bussiterminaali on ja käveltiin kaupungin toiseen päähän turisti-infoon nappaamaan Cosquinin kaupungin kartat. No, huomattiin että se bussiterminaali oli ihan juna-aseman kulman takana.. Eli takas kaupungin toiselle puolelle vaan :D Maxilla kyl riemu repes koska se joutu kantamaan rinkkaa, jossa oli mm. kaikki meidän painavat ruoanlaittokamat.. Haha :D
Ei hirveesti ehditty Cosquiniin menomatkalla tutustua, mitä nyt tosiaan hikisesti raahauduttiin kaupungin päästä päähän :D siin kävellessä nähtiin kuitenki koko kaupungin pääkatu, joka oli ihana ja täynnä pikkukauppoja/-ravintoloita. Lisäks kadun ylle oli ripustettu sellasia köysiä, jotka oli täynnä pieniä, erivärisiä lippuja! Tykkäsin ihan hirveesti :D turisti-info oli ihan suuren sillan kupeessa joten käytiin siinä sillalla saman tien kattomassa maisemia ja oli ihan mahtavan näköstä! Cosquin on siis ihan vuorien kupeessa, Río Cosquin -nimisen joen varressa, ja sen takia näkymät oli aika hulppeet ;)
Cosquinin katuja
Näkymiä sillalta.. ;)
Palattiin turisti-info -etapin jälkeen takas juna-aseman lähelle ja bussiterminaaliin, ostettiin liput ja bussi lähtiki melkeen heti kohti Capilla del Montea. Tehtiin välipysähdys La Falda -nimisen pikkukaupungin terminaaliin, mut muuten matka suju tosi nopeesti ja maisemat oli ihan mielettömät! Kumpuilevia niittyjä, aroja, pikkukaupunkeja ja vuoria, vuoria, vuoria.. Olin ihan myyty koko matkan!
Saavuttiin lopulta vuorien keskelle ja El Cajon -järven rannalla sijaitsevaan Capilla del Monten kaupunkiin, mut siihen ei meidän reissu viel loppunu, koska meidän piti majottua La Toma -nimiselle leirintäalueelle muutaman kilometrin päähän kaupungista. Päätettiin mennä sinne bussilla koska superpainavan rinkan kanssa Maxin selkä ois ihan varmasti niksahtanu jossain vaiheessa matkaa, mut ensin käytiin kuitenki ostamassa vähillä rahoillamme nakkeja, sämpylöitä ja majoneesia illallista varten :) mentiin sitten oottamaan bussia, ja kun lopulta päästiin sisälle ja bussi lähti valumaan kohti La Tomaa, huomattiin että oppaa, muovipussi jossa oli kaikki meidän ruuat oli unohtunu pysäkille! En tajuu miten voin olla niin toope et jätän meidän ainoot muonitukset tienvarteen.. No näin kuitenki kävi ja saavuttiin La Tomaan ilman ruokaa :/ mut ei se haitannu, koska Maxi kävi ostamassa fideoseja (makarooneja suomeks sanottuna :DD) ja kastiketta leiripaikan kioskista sillä välin kun mä pystytin telttaa.. Tai siis pystytin ja pystytin hahaha ei siitä mitään tullu :D Maxi hoiti sen loppuun kun tuli ostamasta tarvikkeita :p
Cerro Uritorco -vuori, jonka juurella meidän teltta oli :)
Meidän teltta oli kaikkein kauimpana, koska haluttiin olla rauhassa (leirintäalue oli nimittäin tosi täynnä) ja sen takia meil oli aina törkeen ärsyttävä kävelymatka vessoille ja kioskille. Lisäks ei ollu mitään lamppuja tai muitakaan valoja meidän teltan vieressä ja upouus taskulamppu oli hukkunu nakkien ja sämpylöiden mukana, joten oli aika hauska yrittää vääntää makarooneja sinä iltana :D siirryttiin sit köksäämään lähemmäs muita telttoja, pienelle ruokapaikalle jossa oli jopa lamppu.. Oli ihan tyrmäävän kylmä, kylmin yö pitkään aikaan koska Capilla del Monte on ihan vuoristossa. Mullaki huppari ja takki vielä päälle ja siltiki meinasin jäätyä! Ja vesi ei ottanu kiehuakseen pienellä kaasukeittimellä koska tuuli niin paljon, ootettiin siinä varmaan 45 minsaa.. Olin niin jäässä et Maxi käski mun mennä sisälle telttaan ja et se tulee sit hakee mut kun ruoka on valmista, ja kompuroin sitten pilkkopimeessä iPodin valon avittamana takasin meidän telttaan (ja törmäsin matkan varrella ainaki viiteen puuhun..). Teltassa oli ihan pimeetä, puut naris tuuleessa ja kuulin ku jotain torakoita pyöri maassa teltan ulkopuolella.. Lisäks lähellä meidän telttaa oli sellanen pieni valkonen hylätty tiilimökki, jossa oli rikotut ikkunat ja sielt kuulu ihan ihme ääniä välillä.. Jos ootte nähny semmosen leffan ku "Sauna" niin se mökki näytti ihan siltä saunalta siinä. Ja minä tietenki rupesin siel teltassa kuvittelemaan kaikkea et siellä se tönö nyt on mitä tahansa kuolleita tytönhempukoita voi tulla sieltä murhaamaan mua :DDD rupesin sit kuuntelee musiikkia (oikeen hilpeitä biisejä, kuten "Mikä kesä?" ja "Naurava kulkuri") ja melkeen nukahdin sinne, kunnes joku alko renkkaamaan teltan oven vetoketjua ja oli sydäninfarkti lähellä koska en ollu viel päässy eroon mun zombikuvitelmista, ja oli kyl helpotus kun teltan ovenraosta ei ilmestyny mitään mädäntyneitä kasvoja vaan Maxin naama :D
No, mahtava kaasukeitin ei ollu saanu vettä kiehumaan ja Maxi oli näyttäny niin totaallisen epätoivoselta luuserilta, et naapuriteltan miehet oli sääliny sitä ja keittäny meidän makanoorit ja kastikkeen niiden nuotiolla, eli saatiin ruokaa ja nopeesti! Syötiin kiireellä koska oli niin tajuttoman kylmä tuuli, tiskattiin äkäsesti astiat pesualtaassa, joita oli tasasesti leirialueen tien varrella, ja painuttiin pehkuihin. Ongelmana oli, et meillä oli vaan yks makuupussi ja makuualusta plus Maxin tuoma peitto. Päätettiin sit lopulta, et levitetään makuupussi alustaks ja nukutaan peiton kanssa.. No eihän siitä mitään tullu, oltiin ihan jäässä ja vein peiton koko ajan itelleni haha :D pienessä horroksessa meni siis se yö..
Maisemia La Faldasta
Capilla del Monte lähestyy!
Murkinoinnin jälkeen pakattiin rinkaan ruokatarvikkeet ja lähettiin patikoimaan vuorien välissä kulkevaa Río Calabalumba -jokea pitkin. Käveltiin ihan hirveesti, monta tuntia, ja hypittiin pitkin kiviä joen puolelta puolelle :D mut oli mieletöntä! En osaa kuvailla sitä, mut kuvitelkaa et joka puolella teitä nousee vihreitä, korkeita vuoria, vieressä pauhaa vesiputouksia ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.. Estoy sin palabras :) nähtiin yhessä vaiheessa jonkun ison eläimen, luultavasti peuran tai lehmän, raato, pelkät luut ja nahka oli tallella! Arveltiin et se oli varmaan puuman syömä ja sen jälkeen kiinnitinkin paljon enemmän huomiota kaikkiin pienimpiinki liikkeisiin pusikoissa..
Pysähdyttiin syömään pienelle hiekkarannalle joen varrelle ja ruokalistalla oli jälleen kerran fideoseja kastikkeen kera :D tällä kertaa ei tuullu niin paljon (ainakaan niin kylmästi) ja sen takia vesiki alko kiehumaan jo puolen tunnin odottelun jälkeen. Sit piti viel lämmittää kastike, eli kokonaisuudessaan ruoanlaittoon meni semmonen reilu tunti :p
Pistettiin pastat poskeen, täytettiin vesipullot joessa ja lähettiin sitte takas leirintäpaikkaa kohti. Takastulomatkalla ohitettiin sellanen suht iso vesiputous ja saatiin molemmat idea et voitas mennä uimaan sen alle! Vesi oli ihan törkeen kylmää (ainakin argentinolle, mun mielestä se oli sellasta normaalia järvivettä :D) ja herra pelkuri halus tietenki mun menevän edeltä.. Pohja oli täynnä isoja kiviä ja vettä oli siihen vyötärölle asti, mut sit vesiputouksen kohalla ammotti mahtava onkalo jonnekin tosi syvälle syvyyksiin. Sanoin Maxille et kokeilee jalalla jos tuntis pohjan, koska mulla on niin tappijalat etten mä ois ikinä osunu pohjaan asti.. No Maxi uskaltautu sit muutaman kerran kokeilemaan, mut se aukko oli niin syvä ettei se osunu pohjaan kertaakaan! Aattelin sit et no mennään kuitenki siihen vesiputouksen alle, ei siel mitään ihmeellistä voi olla ja oonhan mä ennenki lillunu vesissä joissa ei osu jalat pohjaan, mut se into tyssäs siihen ku Maxi alko ihmettelemään, et millasiakohan tursaita ja ties mitä Krakeneita siel aukossa möyrii haha :D eli lähettiin siitä sitte likomärkinä takasin leirintäpaikkaa kohti.
Río Calabalumba ja uimareita
Kun päästiin takas teltalle, niin pistettiin loput keksit ja kaakot poskeen ja päätettiin lähtee Capilla del Monten keskustaan ostamaan sämpylöitä ja nakkeja et voitas sinä iltana vihdoinki tehdä ne hodarit. Rahatilanne oli taas kerran olematon, eli lähettiin kävellen :p Capilla de Monten keskustaan oli matkaa semmoset 3-4 kilometriä, eli kyl siinä oli kävelyä ihan tarpeeks (varsinki ku just oltiin tultu patikointireissulta..). En oo maininnu tätä aikasemmin, mut Capilla del Monte on yks maailman suurimmista ufokaupungeista. Siellä kaikki kaupat on pullollaan kirjoja peikoista, tontuista ja ties mistä vuorten asukkaista, kaikki katupylväät ja seinät täynnä ufo-tapahtumien mainoksia ja näinpä ainaki kuudesti erikokosiin purkkeihin säilöttyjä alieneitaki! Kaikki Capilla del Monten asukkaat on suurimmaks osaks ufotutkijoita tai muuten vaan kiinnostuneita avaruusolioista ja kaikesta muustaki yliluonnollisesta. Esimerkiks siellä missä käytiin Maxin kanssa patikoimassa kerrottiin sijaitsevan salainen ovi vuorten sisällä asuvien haltioiden kaupunkiin.. Lisäks leirintäalueen vieressä oli vuori nimeltä Cerro Uritorco, jonka yllä on bongattu eniten ufoja koko maailmassa!
Kävelymatkalla poikettiinki avaruusaluksen muotoseen ufomyymälään, jonka pihalle oli isketty ainaki kahen miehen korkunen alien, joka toivotti kaikki vieraat tervettulleeks kädet ojossa. Sisällä kaupassa soi ihmeellinen musiikki ja alinomaan kuulu kummallista porinaa vesipurkkeihin säilötyistä avaruusolioista.. Myynnissä oli mm. unisieppareita, suitsukkeita, suihkulähteitä, rituaaleihin tarkotettuja tuoksuja, näitä outoja säilöttyjä otuksia ja hirvee määrä onnenkiviä. Teki iha törkeesti mieli ostaa sellanen purkitettu alien mut ei ollu rahaa :/
Jatkettiin matkaa keskustaan asti ja risteyksessä jouduttiin kysymään tietä joltain pikkutytöltä, koska tienviitta näytti et Capilla del Monte ois ollu oikeella mut oikeelle kääntyvä tie oli lähinnä kinttupolku.. Ja tyttö sanoki et joo, keskusta on vasemmalla, eli älkää ikinä uskoko argentiinalaisia tienviittoja haha :D keskustassa suunnattiin supermarkettiin ("supermarkettiin" haha se oli semmonen Siwan kokonen pikkukauppa) ja aateltiin et ostetaan nakit ja sämpylät. No, tultiin siihen tulokseen et meil on illalla varmasti ihan tolkuton nälkä ja et ei ne hodarit riitä. Pohdittiin siin jonkun aikaa et mitä tehään ja lopult päätettiin et äh, kerran vaan eletään, ja ostettiin hodarisämpylät, kalliita nakkeja jotka oli täytetty juustolla, hampurilaispihvejä, hampurilaisleivät, majoneesia, barbequeta (melkeen sama ku ketsuppi) ja viel iso pullo appelsiinimehua! Mut ei muuten maksanu yhteensä ku joku 50-60 pesoa, eli vähän päälle kymppi euroissa :D
Aikailtiin kaupassa sen verran, et piti äkkiä lähtee takas La Tomaa kohti, koska suihkut sulkeutu klo 21 ja mun oli ihan pakko päästä käymään suihkussa. Ostettiin nopeesti viel taskulamppu(<3) ja pyydettiin kioskista vanhoja sanomalehtiä et saatais illalla sytytettyä kunnon tuli ja lähettiin sit kötyyttämään vuoristoon päin. Kesken matkaa tuli yhtäkkiä ihan pimeetä (tääl tulee pimee tosi nopeesti) ja taivas oli täynnä tähtiä.. En oo ikinä nähny niin paljon tähtiä, tuntu et taivas oli valkosenaan niitä! Ja lisäks näin Linnunradanki, ekaa kertaa elämässäni.. Käveltiin siel pilkkopimeessä hiekkatietä pitkin, vuoret heijastu tähtitaivasta vasten pikimustina, ympärillä ei näkyny muuta ku pimeyttä ja olin ihan myyty :D oisin ollu vielä myydympi jos takaraivossa ei ois koko ajan kyteny ajatus siitä etten ehkä ehi käymään suihkussa..
Vuoristomaisemaa yöllä
Matka kesti ihan hirveen kauan ja yö oli tällä kertaa nii lämmin, et tuli hiki kauppakassien kanssa.. Lisäks tulomatka oli koko ajan pelkkää ylämäkeä, koska piti kiivetä takas vuoristoon :/ lopulta päästiin kuitenki takas La Tomaan, heitettiin nopeesti kamat telttaan ja katoin siinä samalla kelloa, joka näytti 20:57! Nappasin suihkukamat supervauhtia ja ryntäsin suihkuille (jotka oli tietenki leirintäalueen toisessa päässä...), mut perille päästyäni huomasin et suihkujen ovi oli kiinni. Kokeilin ovenkahvaa ja se aukes, mut siellä oli siivooja, joka sano etten voi enää käydä suihkus. Selitin sille sit epätoivoissani (ja espanjaks!) et mun on pakko käydä suihkussa koska en oo päässy moneen päivään ja mähän meen jos haluun, ja se katto mua vähän säälivästi ja sano et jos käyn supernopeesti niin voin käydä. Ai että olin ylpee itestäni haha :D
Se oliki sitte ehkä mun elämän nopein suihku, kesti n. 4 minuuttia! Sen jälkee kampasin nopee hiukset ja ryntäsin pilkkopimeessä takasin meidän teltalle, mutten löytäny Maxia yhtään mistään. Siinä vaiheessa muistin taas et hei, se hirvee kummitusmökkihän on ihan tossa parinkymmenen metrin päässä.. Onneks Maxi kuitenki ilmesty viereisestä pusikosta syli täynnä risuja, ja sano et meidän pitää kerätä niitä et saadaan tuli syttymään. No, lähettiin sit kompuroimaan taskulampun kanssa etsimään kaikennäkösiä keppejä maasta ja mentiin ihan sen karmeen mökin viereen.. Ja just sillon sieltä kuulu ihmeellistä ääntä monta kertaa, sellasta kuminaa! Ja minä tietenki aivan paniikissa haha :D varsinki ku Maxi alko ihmettelee et mistä se kumina tulee ja meinas mennä kattomaan sen mökin oven rikotuista ikkunoista, ja mulle tuli ihan mieleen jonku kauhuleffan kohtaus jossa idiootit ihmiset menee tutkimaan et mistä kaikki oudot äänet tulee ja sit hirviöt tappaa ne, ja sanoin Maxille et en kerää enää risun risua jos se menee sinne ovelle..
Maxi meni sitte säätämään tulen kanssa ja mä jäin yksin keräilee risuja. Oli kyl aika jännittyny tunnelma siel pimeessä keskellä ei mitään :D sit helpottu huomattavasti ku oksat tulisijassa alko kytemään ja saatiin valoa! Nakit ja pihvit saatiin paistettua, joskin parit nakit vähän mustu, ja heti sen jälkeen tuli sammahti, eli saatiin murkinoida taskulampun valossa. Tosi romanttista :D mut ruoka oli ihan mielettömän hyvää! Se saatto kyl johtuu siitä et oli karmee nälkä ja ruoan eteen oli nähty niin paljon vaivaa..
Ruoan jälkeen Maxi halus kiivetä viereiselle vuorelle, jonka huipulla oli iso risti, koska sielt kuulemma näki koko Capilla del Monten. Eli ei kun kiipeemään! Polku vuoren huipulle oli tosi jyrkkä ja mutkitteleva, ja yhen taskulampun kanssa kompuroin ihan koko ajan.. Toisaalta kompuroin muutenki koko ajan et ei sinänsä mitenkään ihmeellistä haha :D oli mieletön tuuli (tosin lämmin) ja Maxi kertoili kaikkii tarinoita, miten kerran ku se oli kiivenny sinne niin se oli nähny kämmenen kokosen tarantellan tai jättimäisiä käärmeitä.. Nähtiin lisäks argentiinalainen kettu, joka oli kyl ihan erinäkönen ku meidän punaset suomalaiset versiot! Se oli sellanen ruippana vaaleenruskee ja ruma ku mikä :o lopulta päästiin kuitenki vuoren huipulle ja voi ihme niitä maisemia! Oli ihan pimeetä, kova tuuli ja vieressä törrötti ainaki viis metriä korkee puuristi, ja alhaalla avautu koko Capilla del Monte ja sen keskusta kaikkine valoineen ja äänineen.. Kauempana horisontissa näky lisää vuoria ja mahtavia aroja ja voitte vaan arvata kuka oli taas ihan myyty! Seisottiin vartin verran kattomassa maisemia ja pyörittiin (melkeen kirjaimellisesti ku oli niin paljon irtokiviä haha) alas rinnettä, takas telttaan ja nukkumaan. Täl kertaa tehtiin niin et Maxi nukku makuualustan ja peiton kanssa ja mä makuupussissa, ja se yö oliki huomattavasti paremmin nukuttu ;)
Aamulla heräsin selkä kipeenä mut muuten ilosena :D La Tomasta piti lähtee klo 10, sitä ennen ehittiin ostaa uus pussi keksejä ja kaakota ja mennä läheiselle riippusillalle syömään ne ja sen jälkeen pienellä sählingillä purkaa teltta. Siel riippusillan luona muuten kompuroin (kuten yleensäkin) ja oikeen jalan nilkka meni :/ vast nyt kaks viikkoo siitä se alkaa olla taas ok.. Mut kuitenki, siinä puol yhentoista maissa hypättiin bussiin ja kötyytettiin Capilla del Monten keskustan bussiterminaaliin ostamaan liput Cosquinin linjuriin (oli suunnitelmissa et mentäis Cosquiniin bussilla ja sieltä junalla takas Córdobaan). Saatiin liput La Faldan kautta koukkaavaan bussiin ja päästiin parin tunnin odottelun jälkeen matkaan.
Capilla del Monte
Bussi körötti suhteellisen nopeesti La Faldaan, jossa vaihdettiin bussia, ja sen jälkeen oliki enää semmonen vartin matka Cosquiniin. Cosquinissa suunnattiin heti juna-asemalle, mut siellä myytiinki ei-oo:ta, eli eipä ollu enää lipun lippua Córdoban junaan! Ei sit ollu muuta vaihtoehtoa ku mennä bussilla, vaikka se oliki ainaki tuplasti kalliimpaa. Ostettiin tiketit seuraavaan Córdobaan lähtevään bussiin, joka oli 18:30. Ja kellohan oli kolme, eli meil oli kolme ja puol tuntii aikaa :D mietittiin et mitä voitas tehä sen aikaa niin pienessä kaupungissa ja katottiin et kappas, tuolhan on kasino! Meil oli viel 22 pesoa jäljellä ja eipä keksitty niille mitään parempaakaan käyttöä ku kasino :DD
Kasino oli ihan pieni, siel oli vaan ykskätisiä ja mekaaninen roulette, jota pelattiin kaks kertaa. Ekalla kerralla hävittiin ja tokalla kerralla.. hävittiin :DDDDD ekan kerran jälkeen pelattiin ykskätisillä koska ei ollu rahaa muuhun ja voitettiin jopa 12 pesoa, mut ne meni sit rouletteen tokalla kerralla! Sinne meni siis moneyt mut eipä ollu onneks paljon rahaa :D kasinon jälkeen oli viel reilu tunti aikaa ennen bussin lähtöä ja suunnattiin Río Cosquinin rannalle tsekkaamaan onks se uimakelponen paikka. No eipä ollu ainakaan se kohta minne me mentiin, kauheesti roskaa, paperipusseja ja muuta mälliä :/ mut näkymät oli kyl tosi kauniit!
Río Cosquin
Bussi saapu Cosquiniin tyylikkäästi 20 min myöhässä ja sen lisäks Córdobaan vievä tie oli ihan tukossa liikenneruuhkan takia, joten suhtkoht lyhyt matka kesti sit semmoset kaks tuntia :/ olin ihan unessa koko matkan ja nilkka tosi huonossa kunnossa, hyvä ku pystyin kenkää pitää jalassa. Jäätiin bussista Córdoban keskustassa ja nilkutettiin (tai siis minä nilkutin, Maxi lähinnä raahautu rinkkansa kanssa haha :D) Plaza de San Martinin aukiolle, jossa hypättiin toiseen bussiin joka meni Cerro Chicoon, eli meidän kotinaapurustoon. Linjuri oli ihan täys eikä päästy ees istumaan ja Maxi-parka joutu heilumaan rinkkansa kanssa.. Oli ehkä tuskasin bussimatka ikinä! Päästiin kuitenki onnellisesti (JA VÄSYNEESTI) takas kotiin, syötiin jämäfideosit ja painuttiin pehkuihin. Seuraavana päivänä mä olinki ihan kipee ja se jatku koko viikon :/ mut oli kyl reissu sen arvonen!
Ja siis anteeks tätä päivitystaukoa mut tää päivitys on semmonen romaani ettei sitä kirjotettu hetkessä :D lupaan olla ahkerampi, en serio!
