Perheenvaihto & Are you ready to R O C K ( in Cosquín ) + aito kummitustalo !

No niin, perhe siis vaihtu aika äkäsesti tos muutama viikko sitten. En mä mitenkää sen enempää niitä syitä tääl blogissa viitti kertoilla, mut sanotaanko näin että ( Mr. Mallorca ♥ ) hostmude ei oo kaikki inkkari kanootissa, ei kaikki muumit laaksossa eikä sillä oo ees let's go -fiilistä ja elämä siinä kämpässä alko käydä enemmän ja vähemmän tuskaseks.. Yks aamu se sit alko huutamaan Maxille ties mitä valheita musta käyttäen aika törkeetä kieltä ja se oli pisara joka katkas kamelin selän, eli meikä läks :/ ihan hirvee nainen suomeks sanottuna! Oon nyt sijaisperheessä ja totta kai on välil ollu ikävä sitä vanhaa taloo ja vanhoi kuvioit, ja oon miettiny et kyl mä oisin siel viel tän muutama kuukautta voinu olla, mut tos tuli herätys. Mä oon maksanu itteni (ja vanhempani) kipeeks täst vuodesta ja jos mä haluun olla jossain talossa niin mun pitää HALUTA olla siellä, ei VOIDA .

Käytiin siis Maxin kanssa tos lähikaupungissa Etelä-Amerikan suurimmalla rock-festivaalilla, Cosquín Rockissa! Oli ihan mahtavaa, yks mun elämäni parhaista öistä.. Se paikka oli ihan superiso, varmaan kuuden futiskentän kokonen, ja esiintymislavoja oli neljä; kaks heville, yks pienemmille bändeille ja päälava kaikkein suurimmille staroille, joista paras oli kyl Las Pastillas del Abuelo, joka on mun suurin argentiinalaisrakkaus.. Oli ihanaa vaan maata siellä nurmella, kuunnella musiikkia, kattoo tähtiä ja nauraa ihan pöljille jutuille, ja välil juosta päälavan edessä olevan ihmismassan sekaan pomppimaan ♥

Sitten vähän jännempiin asioihin; ennen konsertteja mentiin tsekkaamaan täs ihan festivaalipaikan takana oleva 100 vuotta vanha hylätty sairaala! Kyseessä ei oo ihan mikään tavallinen sairaala; se avattiin ensin skolioosipotilaille ja sen jälkeen siitä tehtiin mielisairaala, mut potilaita kidutettiin ja niille tehtiin mitä kummallisimpia kokeita, et lopulta sen toiminta lopetettiin, ja sen jälkeen siellä on lähinnä kokoontunu saatananpalvojia yms. ja siit on muutenki tullu sellanen Córdoban provinssin legendaarinen kummitustalo. Sinne pääsy oli vähän hankalaa koska piti mennä VIP-alueen läpi, mut oikastiin läheisen metsän kautta nii ei ollu mitään ongelmaa! Oltais noin vaan voitu mennä moikkaa bändien jäseniä hahah, et tällänen supertehokas poliisivartiointi tällä kertaa :D

Tää kyseinen sairaala sijaitsee ihan toimivan mielisairaalan vieressä. En oikeen tajunnu sitä juttua, siinä oli sellanen pieni alue täynnä vanhoja, jättimäisiä kartanoita.. Yks niistä oli toimiva sairaala ja yhteen taloon taas oli vissiin lukittu jotain potilaita, tai siis koputettiin sen oveen ku huomattiin vanhoja naisia juomassa kahvia, mut ne vaan kohautteli olkiaan ja osotti ovea, ja huomattiin sit et se oli lukittu ulkopuolelta, eli sisälläolijat ei päässy ulos mitenkään :o mut joo. Mentiin kuitenki kattomaan sitä "kummitustaloa" ja pakko sanoo et oli vaikuttavan näkönen. Mielettömän iso, nelikerroksinen, itä- ja länsisiivet, ja kellarin ikkunat näkyvissä.. Hui kamala D: seinät tosin täynnä "Pertti ja Pellervo oli täällä 16.9.2010 hihihihihi ♥♥" -tekstejä, hahaa.

Mut siin talos oli oikeesti outo tunnelma.. Oli ihan hiljasta koko ajan, kuulu vaan etäinen musiikinhumina ku kaikkia soittimia testattiin festarialueella.. Noustiin kuitenki portaat ylös kuistille ja pääovista sisään ja tultiin huoneeseen, mistä lähti ovia kumpaanki suuntaan. Mentiin sit oikeelle ja sieltä sen huoneen läpi pääkäytävään, joka johti sekä länsi- että itä-siipeen. Suoraan edessä oli jättimäiset marmori/kiviportaat jotka johti tokaan kerrokseen.. Tutkittiin sitä paikkaa ihan fiiliksissä, oli hirveen painostava ja pelottava fiilis! Varsinki ku tiedettiin paikan historia ja oltiin luettu kaikenlaisii tarinoita siitä, esimerkiks miten monet on nähny siellä kaljun pienen pojan ja kirkuvan tytön.. Lähettiin länsi-siipeen eka ja oli kyl aika kauheeta kävellä sitä käytävää pitkin, koska koko ajan kummallaki puolella oli avonaisia, rikkoutuneita ovia pimeisiin huoneisiin.. Löydettiin sit semmonen kumma huone, joka oli vaan ihan pieni kolmio. Et oviaukosta lähtien se supistu eikä siel ollu yhtään mitään. Mä sitte innokkaana länttäsin käteni seinään et saisin kurkattua paremmin sisälle ja tadaa, tunsin miten hirvee kipu iski mun kämmeneen! Aloin huutamaan ja kiroilemaan niin kovaa et varmaan jokaikinen talon haamu kusi housuunsa ja katoin mun kättä; sellanen ärsyttävä, pitkäjalkanen pörriäinen oli pistäny mua suoraan kämmeneen :S se on täysin vaaraton, mut sattu ihan pirusti ja juostiin sit siinä vieressä olevaan toimivaan sairaalaan pyytämään vettä, et saatais mun käteen semmonen mutanaamio. Saatiin vettä ja jouduin pitämään mun kämmenellä mutalammikkoa varmaan kaks tuntia, mut eipähän sattunu mitään pahempaa, onneks :D 

Näkymä kun astuttiin sisään pääovesta..

Huone oikeella jonne mentiin

Käytävä :S

Halusin kuitenki palata siihen kummitustaloon, koska ei oltu käyty ees vilkasee tokaa kerrosta (jee oon niin hitsin peloton D:) ! Mentiin sit suoraan portaikkoon ja kiivettiin ne hitaasti ylös, ja hyi ku oli pelottavan näköstä :S samanlainen käytävä ku ekassaki kerroksessa, mut täl kertaa näiden isojen portaiden kummallaki puolella oli seinissä toiset portaat, semmoset puiset, vanhat kierreportaat.. Vasemmanpuolimmaiset oli ihan hajalla, mut oikeenpuolimmaiset näytti ihan pelottavan hyväkuntosilta D: ei kuitenkaa uskallettu mennä ylös koska oltiin luettu yks tarina, missä joku siinä lähellä asuva mies kerto et se on monesti yrittäny kiivetä yläkertaan, mut jotain on aina tapahtunu eikä se oo koskaan päässy sinne asti! Lisäks portaiden vieressä luki "Don't enter", mikä ei ollu ihan omiaan rohkasemaan meitä :DD

No, tutkittiin sit tokaa kerrosta ja mentiin parvekkeelle, josta nähtiin että yks pariskunta joiden kanssa oltiin puhuttu aiemmin tuli kans kummitustaloo kohti. Siin vaiheessa Maxi otti vähän kuvia koska maisemat oli tosi kauniit ja vilkuteltiin niille sinne alas. Sit aivan yhtäkkiä kuulu, kun sieltä mistä oltiin tultu paukahti ovi. Ihan yhtäkkiä. Tuulta ei ollu ollenkaan ja ne ovet oli niin painavia, et tarvittiin voimaa saadakseen ne auki/kiinni, saatika paiskottua niitä tolla tavalla! Maxi meinas saada sydärinki ja kyl mäki olin vähän silleen o.O mut menin sit rohkeena tyttönä edeltä kattomaan ja tosiaan, ovi oli paukahtanu kiinni. Avasin sen mut sisäpuolella ei näkyny yhtään ketään :o pelottavinta kuitenki on, et just etten tota paukausta Maxi oli ottanu musta kuvan (hirvee kuva hyi näytän ihan kaktukselta) ja siinä kuvassa näkyy tää kyseinen oviaukko vielä auki. Siinä pimeessä oviaukossa näkyy kuitenki ihan käsittämätön hahmo.. En osaa kuvailla millanen, vähänku sellanen pikkupiru mitä useesti tautoidaan esimerkiks lantiolle.. Mut vaan lihavampi versio :S oon yrittäny selvittää et mikä se vois olla mut en tajuu!

No, tää pariskunta nous sit tokaan kerrokseen kans ja ne näki ne portaat kolmoskerrokseen. Maxi yritti niille sanoo et ei oo varmaan kauheen hyvä idea mennä ylös, mut ne meni kuitenki. Katottiin silleen "hyi miten noi uskaltaa D:::" -ilmeillä, hahah :D ne tuli sit alas ja sano et siellä on samanlainen käytävä mut aika rikkinäinen lattia.. Mentiin sit lopulta meki kattomaan Maxin kanssa ja hyi kamala :x kolmoskerroksen lattialaudat oli rikki joo, mut niiden alla oli betonilattia, eli ei siinä mitään, mut se käytävä! Voi hyi kamala, kun katoin länsisiipeen, nii siellä se käytävä jatku, mut se ei loppunu parvekkeen oveen, vaan johonki pimeeseen oviaukkoon.. Hyihyihyi pelottaa vieläki ajatella! Tultiin siis aika nopeesti takas tokaan kerrokseen :D

Portaat kolmanteen kerrokseen..

Tuol vasemmal oviaukos pylvään takana näkyy outo

hahmo, zoomatkaa tarpeeks lähelle!

Just ennen ku lätkäsin käteni sen ötökän päälle,

jee

Kolmas kerros.. :S

Aateltiin et nyt vois varmaan sit lähtee ku piti mennä kattomaan yöpymispaikkaa ennen konserttien alkamista ja lähettiin isolle portaikolle, mut niiden edessä huomasin jotain seinässä. Siin tapetissa oli iso läiskä jotain punasta, ja siitä sitte valumisviivoja lattialle asti. Kysyin Maxilta hitaasti et "Maxi.. Onks toi verta?". Maxi katto mua silleen "heheh niin varmaan" ja katto sit sitä seinää, ja sen naama meni ihan valkoseks. Se nimittäin oli verta. Näytti ihan ku joku ois tapettu siinä paikassa.. Katottiin molemmat  O______O -ilmeillä, otettiin siitä parit kuvat ja mentiin sit alakertaan. Alhaalla oltiin menossa pääoville päin, ku ihan yhtäkkiä kuultiin ku vesi alko valumaan. Aivanku joku ois avannu suihkun tai hanan. Pysähdyttiin paikoillemme, kuunneltiin hetki ja tajuttiin et se ääni tuli huoneesta joka oli ihan meidän vieressä. Maxi lähesty sen huoneen oviaukkoa ja mä sain tietenki hirveen "EIII näin se tapahtuu aina kauhuleffoissa jos sä kuulet jonku oudon äänen nii ÄLÄ MEE KATTOMAAN MISTÄ SE TULEE voieiii" -kohtauksen, mut Maxi meni kuitenki, ja kutsu lopulta mutki kattomaan. Se huone oli vissiin ollu jonkunlainen suihkutila/pesuhuone, tosin se oli ihan likanen ja muutenki pilalla koko paikka.. Mut siis siinä seinässä olevasta suihkusta tuli vettä ihan valtoimenaan. Katottiin sitä jonkun aikaa ja yritettiin keksii selitys et minkä ihmeen takia se oli tolla tavalla menny päälle ja mistä se vesi ylipäätänsä voi tulla, mut ei keksitty mitään! Lopulta jätettiin suihku pauhaamaan siellä itekseen ja jatkettiin itäsiipeen, koska tajuttiin ettei oltu siel viel käyty. Vähän ajan päästä kuultiin, miten suihku sammu, ihan itestään! Kertokaa herranjumala jos teil on jotain ideaa et miten se on mahdollista!

Itäsiivessä viimeinen huone, josta ois pitäny päästä terassille, oli täynnä, TÄYNNÄ, roinaa. Vanhoja vaatteita, huonekaluja, krusifikseja ja kenkiä. Jumalattomasti kenkiä! Ja kaiken tän keskellä yks yksinäinen tuoli nököttämässä pystyssä, selin meihin päin. Aika karmivaa.. Käännyttiin sit takas ja ohitettiin yks huone, jonka ovi oli melkeen kiinni, silleen raollaan. Joku siin huoneessa kiinnitti mun huomion, en oikeen tiiä mikä, mut jäin tuijottaa sitä ovea. Jotenki oli sellanen tunne, et siel oli jotain.. Ja sen takii en uskaltanu avata ovea, vaan pyysin et Maxi avais sen. Maxi potkaski sen auki ja siel ei tosiaan päällisin puolin näyttäny olevan mitään erikoista. Mentiin sisään ja mä huomasin lopulta allaspöydällä vanhoja, keltasia asiakirjoja. Pyysin Maxia kattomaan niitä ja se oli lukenu vaan hetken kun se meni ihan valkoseks. Kysyin et mikä on, ja se sano et ne paperit oli täynnä potilastietoja. Potilaiden nimiä, syntymäaikoja, mitä sairauksia niillä oli ja mitä toimenpiteitä niihin käytettiin.. 

Luettiin niitä vähän aikaan, jätettiin se paperi lopulta siihen mistä oltiin se löydettykin ja jatkettiin sitte matkaa pääoville päin. Isojen portaiden luona huomasin kuitenki, et niiden alla olevan komeron ovi oli auki. Kurkattiin sisään ja siellä oli iso, puinen pylväs vaakatasossa, joka oli murskannu komeron seinän ja siten oli paljastanu portaiden alustan. Ei mitään käsitystä miten semmonen jättipylväs oli sinne päätyny.. Tultiin sieltä pois ja Maxi huomas lattialla paperin, jossa oli jotain kaunokirjotusta. Se nosti sen ja yritti lukea mitä siin sanottiin, mut just sillä hetkellä kuultiin luultavasti kolmannesta kerroksesta jättimäinen pamaus. En osaa selittää sisä pamausta, paljon kovempi ku jos joku ois paiskassu oven kiinni, ihanku jättimäinen askel. Katottiin yläkertaan silleen O.O -ilmeillä, heitettiin paperi maahan ja lähettiin mitään sanomatta kävelemään uloskäynnille päin. Samassa kuulu toinen, isompi pamaus, täl kertaa tokasta kerroksesta, ja ravattiin huoneeseen, mistä pääs pääoville. Sit kuulu vielä isompi, aivan järkyttävä pamaus isoista portaista ja pingottiin nii kovaa ku päästiin pääovista ulos, kuistin portaat alas ja ruohikolle. Kun oltiin päästy sinne, nii suoraan pääovilta kuulu hirvee jysäys ja molemmat käännyttiin kattomaan, mut ei nähty yhtään mitään! Toi oli ihan hirveetä! En pelänny siel talossa ollenkaan ennen noita pamauksia, koska ne oli jotenki sellasia ettei niit pystyny selittää mitenkään! Ne oli niin suuria et jonku oli pakko aiheuttaa ne, mut en tiiä miten, koska minkään oven paukauttamisesta ei kuulu semmosta jysäystä! Plus viimeinen pamaus kuulu ihan pääovien vierestä, eikä niiden vieressä ollu muita ovia/huonekaluja/mitään mikä sen äänen ois voinu aiheuttaa. Nyt on pakko sanoo, et uskon et toi talo on ihan oikee kummitustalo, vaik en oo koskaan aatellu et semmosiiki on oikeesti. Mut kai se on pakko uskoo ku on ite kokenu :S

Roinaa ja tuoli..?

Jättimäisten pamausten jälkeen otettu kuva :/

Tän jälkeen lähettiin sit varaamaan hotellihuone ja viettämään ihanaa festariyötä enkä halunnu uhrata ajatustakaan tolle kummajaiskämpälle ♥

Backpacking Adventure called the UFO town Capilla del Monte!!

Matka alkoi launtaiaamuna 6:30 herätyksellä, pikasuihkulla ja pakkaamisella! Pienen sähläyksen jälkeen suunnattiin Maxin kanssa lähimmälle juna-asemalle, eli Rodriquez del Buston asemalle. Oli tosi ihana aamu, lämmin ja aurinko nous just sierrojen takaa *__* asemalla panikoitiin pikkasen, koska ei oltu ostettu lippuja vielä ja lipunmyyjän koppi ammotti tyhjyyttään.. Mut pienen koputtelun jälkeen myyjä ilmesty paikalle ja saatiin liput 8:30 saapuvaan junaan, joka suuntas pieneen Cosquinin kaupunkiin.

Rodriquez del Buston asema

Cosquinin asema

Cosquiniin saavuttiin siin klo 11 maissa ja alettiin etsimään bussiterminaalia, jotta saataisiin ostettua liput Capilla del Monten linjuriin. Ei sitten tiedetty yhtään että missä_hemmetissä se bussiterminaali on ja käveltiin kaupungin toiseen päähän turisti-infoon nappaamaan Cosquinin kaupungin kartat. No, huomattiin että se bussiterminaali oli ihan juna-aseman kulman takana.. Eli takas kaupungin toiselle puolelle vaan :D Maxilla kyl riemu repes koska se joutu kantamaan rinkkaa, jossa oli mm. kaikki meidän painavat ruoanlaittokamat.. Haha :D

Ei hirveesti ehditty Cosquiniin menomatkalla tutustua, mitä nyt tosiaan hikisesti raahauduttiin kaupungin päästä päähän :D siin kävellessä nähtiin kuitenki koko kaupungin pääkatu, joka oli ihana ja täynnä pikkukauppoja/-ravintoloita. Lisäks kadun ylle oli ripustettu sellasia köysiä, jotka oli täynnä pieniä, erivärisiä lippuja! Tykkäsin ihan hirveesti :D turisti-info oli ihan suuren sillan kupeessa joten käytiin siinä sillalla saman tien kattomassa maisemia ja oli ihan mahtavan näköstä! Cosquin on siis ihan vuorien kupeessa, Río Cosquin -nimisen joen varressa, ja sen takia näkymät oli aika hulppeet ;)

Cosquinin katuja

Näkymiä sillalta.. ;)

Palattiin turisti-info -etapin jälkeen takas juna-aseman lähelle ja bussiterminaaliin, ostettiin liput ja bussi lähtiki melkeen heti kohti Capilla del Montea. Tehtiin välipysähdys La Falda -nimisen pikkukaupungin terminaaliin, mut muuten matka suju tosi nopeesti ja maisemat oli ihan mielettömät! Kumpuilevia niittyjä, aroja, pikkukaupunkeja ja vuoria, vuoria, vuoria.. Olin ihan myyty koko matkan!

Saavuttiin lopulta vuorien keskelle ja El Cajon -järven rannalla sijaitsevaan Capilla del Monten kaupunkiin, mut siihen ei meidän reissu viel loppunu, koska meidän piti majottua La Toma -nimiselle leirintäalueelle muutaman kilometrin päähän kaupungista. Päätettiin mennä sinne bussilla koska superpainavan rinkan kanssa Maxin selkä ois ihan varmasti niksahtanu jossain vaiheessa matkaa, mut ensin käytiin kuitenki ostamassa vähillä rahoillamme nakkeja, sämpylöitä ja majoneesia illallista varten :) mentiin sitten oottamaan bussia, ja kun lopulta päästiin sisälle ja bussi lähti valumaan kohti La Tomaa, huomattiin että oppaa, muovipussi jossa oli kaikki meidän ruuat oli unohtunu pysäkille! En tajuu miten voin olla niin toope et jätän meidän ainoot muonitukset tienvarteen.. No näin kuitenki kävi ja saavuttiin La Tomaan ilman ruokaa :/ mut ei se haitannu, koska Maxi kävi ostamassa fideoseja (makarooneja suomeks sanottuna :DD) ja kastiketta leiripaikan kioskista sillä välin kun mä pystytin telttaa.. Tai siis pystytin ja pystytin hahaha ei siitä mitään tullu :D Maxi hoiti sen loppuun kun tuli ostamasta tarvikkeita :p

Cerro Uritorco -vuori, jonka juurella meidän teltta oli :)

Meidän teltta oli kaikkein kauimpana, koska haluttiin olla rauhassa (leirintäalue oli nimittäin tosi täynnä) ja sen takia meil oli aina törkeen ärsyttävä kävelymatka vessoille ja kioskille. Lisäks ei ollu mitään lamppuja tai muitakaan valoja meidän teltan vieressä ja upouus taskulamppu oli hukkunu nakkien ja sämpylöiden mukana, joten oli aika hauska yrittää vääntää makarooneja sinä iltana :D siirryttiin sit köksäämään lähemmäs muita telttoja, pienelle ruokapaikalle jossa oli jopa lamppu.. Oli ihan tyrmäävän kylmä, kylmin yö pitkään aikaan koska Capilla del Monte on ihan vuoristossa. Mullaki huppari ja takki vielä päälle ja siltiki meinasin jäätyä! Ja vesi ei ottanu kiehuakseen pienellä kaasukeittimellä koska tuuli niin paljon, ootettiin siinä varmaan 45 minsaa.. Olin niin jäässä et Maxi käski mun mennä sisälle telttaan ja et se tulee sit hakee mut kun ruoka on valmista, ja kompuroin sitten pilkkopimeessä iPodin valon avittamana takasin meidän telttaan (ja törmäsin matkan varrella ainaki viiteen puuhun..). Teltassa oli ihan pimeetä, puut naris tuuleessa ja kuulin ku jotain torakoita pyöri maassa teltan ulkopuolella.. Lisäks lähellä meidän telttaa oli sellanen pieni valkonen hylätty tiilimökki, jossa oli rikotut ikkunat ja sielt kuulu ihan ihme ääniä välillä.. Jos ootte nähny semmosen leffan ku "Sauna" niin se mökki näytti ihan siltä saunalta siinä. Ja minä tietenki rupesin siel teltassa kuvittelemaan kaikkea et siellä se tönö nyt on mitä tahansa kuolleita tytönhempukoita voi tulla sieltä murhaamaan mua :DDD rupesin sit kuuntelee musiikkia (oikeen hilpeitä biisejä, kuten "Mikä kesä?" ja "Naurava kulkuri") ja melkeen nukahdin sinne, kunnes joku alko renkkaamaan teltan oven vetoketjua ja oli sydäninfarkti lähellä koska en ollu viel päässy eroon mun zombikuvitelmista, ja oli kyl helpotus kun teltan ovenraosta ei ilmestyny mitään mädäntyneitä kasvoja vaan Maxin naama :D

No, mahtava kaasukeitin ei ollu saanu vettä kiehumaan ja Maxi oli näyttäny niin totaallisen epätoivoselta luuserilta, et naapuriteltan miehet oli sääliny sitä ja keittäny meidän makanoorit ja kastikkeen niiden nuotiolla, eli saatiin ruokaa ja nopeesti! Syötiin kiireellä koska oli niin tajuttoman kylmä tuuli, tiskattiin äkäsesti astiat pesualtaassa, joita oli tasasesti leirialueen tien varrella, ja painuttiin pehkuihin. Ongelmana oli, et meillä oli vaan yks makuupussi ja makuualusta plus Maxin tuoma peitto. Päätettiin sit lopulta, et levitetään makuupussi alustaks ja nukutaan peiton kanssa.. No eihän siitä mitään tullu, oltiin ihan jäässä ja vein peiton koko ajan itelleni haha :D pienessä horroksessa meni siis se yö..

Maisemia La Faldasta

Capilla del Monte lähestyy!

Aamulla herättiin siinä kymmenen maissa ja sil välillä kun mä yritin saada itteeni ylös ja raikkaaseen vuoristoaamuun (oon ehkä maailman hitain herääjä ikinä..) Maxi kävi ostamasta kioskista keksejä ja kaakota aamupalaks :) keksipaketti oli ihan törkeen iso ja täynnä, joten aateltiin et niistä saa sitte välipalan johonki väliin. Meidän rahatilanne oli siis lähinnä olematon, koska meil ei ollu paljon yhtään rahaa.. Vaan 300 pesoa (mikä vastaa n. 60e) koko viikonlopuks, eli piti säästää siinä missä voitiin :p

Murkinoinnin jälkeen pakattiin rinkaan ruokatarvikkeet ja lähettiin patikoimaan vuorien välissä kulkevaa Río Calabalumba -jokea pitkin. Käveltiin ihan hirveesti, monta tuntia, ja hypittiin pitkin kiviä joen puolelta puolelle :D mut oli mieletöntä! En osaa kuvailla sitä, mut kuvitelkaa et joka puolella teitä nousee vihreitä, korkeita vuoria, vieressä pauhaa vesiputouksia ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.. Estoy sin palabras :) nähtiin yhessä vaiheessa jonkun ison eläimen, luultavasti peuran tai lehmän, raato, pelkät luut ja nahka oli tallella! Arveltiin et se oli varmaan puuman syömä ja sen jälkeen kiinnitinkin paljon enemmän huomiota kaikkiin pienimpiinki liikkeisiin pusikoissa..

Pysähdyttiin syömään pienelle hiekkarannalle joen varrelle ja ruokalistalla oli jälleen kerran fideoseja kastikkeen kera :D tällä kertaa ei tuullu niin paljon (ainakaan niin kylmästi) ja sen takia vesiki alko kiehumaan jo puolen tunnin odottelun jälkeen. Sit piti viel lämmittää kastike, eli kokonaisuudessaan ruoanlaittoon meni semmonen reilu tunti :p

Pistettiin pastat poskeen, täytettiin vesipullot joessa ja lähettiin sitte takas leirintäpaikkaa kohti. Takastulomatkalla ohitettiin sellanen suht iso vesiputous ja saatiin molemmat idea et voitas mennä uimaan sen alle! Vesi oli ihan törkeen kylmää (ainakin argentinolle, mun mielestä se oli sellasta normaalia järvivettä :D) ja herra pelkuri halus tietenki mun menevän edeltä.. Pohja oli täynnä isoja kiviä ja vettä oli siihen vyötärölle asti, mut sit vesiputouksen kohalla ammotti mahtava onkalo jonnekin tosi syvälle syvyyksiin. Sanoin Maxille et kokeilee jalalla jos tuntis pohjan, koska mulla on niin tappijalat etten mä ois ikinä osunu pohjaan asti.. No Maxi uskaltautu sit muutaman kerran kokeilemaan, mut se aukko oli niin syvä ettei se osunu pohjaan kertaakaan! Aattelin sit et no mennään kuitenki siihen vesiputouksen alle, ei siel mitään ihmeellistä voi olla ja oonhan mä ennenki lillunu vesissä joissa ei osu jalat pohjaan, mut se into tyssäs siihen ku Maxi alko ihmettelemään, et millasiakohan tursaita ja ties mitä Krakeneita siel aukossa möyrii haha :D eli lähettiin siitä sitte likomärkinä takasin leirintäpaikkaa kohti.

Río Calabalumba ja uimareita

Kun päästiin takas teltalle, niin pistettiin loput keksit ja kaakot poskeen ja päätettiin lähtee Capilla del Monten keskustaan ostamaan sämpylöitä ja nakkeja et voitas sinä iltana vihdoinki tehdä ne hodarit. Rahatilanne oli taas kerran olematon, eli lähettiin kävellen :p Capilla de Monten keskustaan oli matkaa semmoset 3-4 kilometriä, eli kyl siinä oli kävelyä ihan tarpeeks (varsinki ku just oltiin tultu patikointireissulta..). En oo maininnu tätä aikasemmin, mut Capilla del Monte on yks maailman suurimmista ufokaupungeista. Siellä kaikki kaupat on pullollaan kirjoja peikoista, tontuista ja ties mistä vuorten asukkaista, kaikki katupylväät ja seinät täynnä ufo-tapahtumien mainoksia ja näinpä ainaki kuudesti erikokosiin purkkeihin säilöttyjä alieneitaki! Kaikki Capilla del Monten asukkaat on suurimmaks osaks ufotutkijoita tai muuten vaan kiinnostuneita avaruusolioista ja kaikesta muustaki yliluonnollisesta. Esimerkiks siellä missä käytiin Maxin kanssa patikoimassa kerrottiin sijaitsevan salainen ovi vuorten sisällä asuvien haltioiden kaupunkiin.. Lisäks leirintäalueen vieressä oli vuori nimeltä Cerro Uritorco, jonka yllä on bongattu eniten ufoja koko maailmassa!

Kävelymatkalla poikettiinki avaruusaluksen muotoseen ufomyymälään, jonka pihalle oli isketty ainaki kahen miehen korkunen alien, joka toivotti kaikki vieraat tervettulleeks kädet ojossa. Sisällä kaupassa soi ihmeellinen musiikki ja alinomaan kuulu kummallista porinaa vesipurkkeihin säilötyistä avaruusolioista.. Myynnissä oli mm. unisieppareita, suitsukkeita, suihkulähteitä, rituaaleihin tarkotettuja tuoksuja, näitä outoja säilöttyjä otuksia ja hirvee määrä onnenkiviä. Teki iha törkeesti mieli ostaa sellanen purkitettu alien mut ei ollu rahaa :/

Jatkettiin matkaa keskustaan asti ja risteyksessä jouduttiin kysymään tietä joltain pikkutytöltä, koska tienviitta näytti et Capilla del Monte ois ollu oikeella mut oikeelle kääntyvä tie oli lähinnä kinttupolku.. Ja tyttö sanoki et joo, keskusta on vasemmalla, eli älkää ikinä uskoko argentiinalaisia tienviittoja haha :D keskustassa suunnattiin supermarkettiin ("supermarkettiin" haha se oli semmonen Siwan kokonen pikkukauppa) ja aateltiin et ostetaan nakit ja sämpylät. No, tultiin siihen tulokseen et meil on illalla varmasti ihan tolkuton nälkä ja et ei ne hodarit riitä. Pohdittiin siin jonkun aikaa et mitä tehään ja lopult päätettiin et äh, kerran vaan eletään, ja ostettiin hodarisämpylät, kalliita nakkeja jotka oli täytetty juustolla, hampurilaispihvejä, hampurilaisleivät, majoneesia, barbequeta (melkeen sama ku ketsuppi) ja viel iso pullo appelsiinimehua! Mut ei muuten maksanu yhteensä ku joku 50-60 pesoa, eli vähän päälle kymppi euroissa :D

Aikailtiin kaupassa sen verran, et piti äkkiä lähtee takas La Tomaa kohti, koska suihkut sulkeutu klo 21 ja mun oli ihan pakko päästä käymään suihkussa. Ostettiin nopeesti viel taskulamppu(<3) ja pyydettiin kioskista vanhoja sanomalehtiä et saatais illalla sytytettyä kunnon tuli ja lähettiin sit kötyyttämään vuoristoon päin. Kesken matkaa tuli yhtäkkiä ihan pimeetä (tääl tulee pimee tosi nopeesti) ja taivas oli täynnä tähtiä.. En oo ikinä nähny niin paljon tähtiä, tuntu et taivas oli valkosenaan niitä! Ja lisäks näin Linnunradanki, ekaa kertaa elämässäni.. Käveltiin siel pilkkopimeessä hiekkatietä pitkin, vuoret heijastu tähtitaivasta vasten pikimustina, ympärillä ei näkyny muuta ku pimeyttä ja olin ihan myyty :D oisin ollu vielä myydympi jos takaraivossa ei ois koko ajan kyteny ajatus siitä etten ehkä ehi käymään suihkussa..

Vuoristomaisemaa yöllä

Matka kesti ihan hirveen kauan ja yö oli tällä kertaa nii lämmin, et tuli hiki kauppakassien kanssa.. Lisäks tulomatka oli koko ajan pelkkää ylämäkeä, koska piti kiivetä takas vuoristoon :/ lopulta päästiin kuitenki takas La Tomaan, heitettiin nopeesti kamat telttaan ja katoin siinä samalla kelloa, joka näytti 20:57! Nappasin suihkukamat supervauhtia ja ryntäsin suihkuille (jotka oli tietenki leirintäalueen toisessa päässä...), mut perille päästyäni huomasin et suihkujen ovi oli kiinni. Kokeilin ovenkahvaa ja se aukes, mut siellä oli siivooja, joka sano etten voi enää käydä suihkus. Selitin sille sit epätoivoissani (ja espanjaks!) et mun on pakko käydä suihkussa koska en oo päässy moneen päivään ja mähän meen jos haluun, ja se katto mua vähän säälivästi ja sano et jos käyn supernopeesti niin voin käydä. Ai että olin ylpee itestäni haha :D

Se oliki sitte ehkä mun elämän nopein suihku, kesti n. 4 minuuttia! Sen jälkee kampasin nopee hiukset ja ryntäsin pilkkopimeessä takasin meidän teltalle, mutten löytäny Maxia yhtään mistään. Siinä vaiheessa muistin taas et hei, se hirvee kummitusmökkihän on ihan tossa parinkymmenen metrin päässä.. Onneks Maxi kuitenki ilmesty viereisestä pusikosta syli täynnä risuja, ja sano et meidän pitää kerätä niitä et saadaan tuli syttymään. No, lähettiin sit kompuroimaan taskulampun kanssa etsimään kaikennäkösiä keppejä maasta ja mentiin ihan sen karmeen mökin viereen.. Ja just sillon sieltä kuulu ihmeellistä ääntä monta kertaa, sellasta kuminaa! Ja minä tietenki aivan paniikissa haha :D varsinki ku Maxi alko ihmettelee et mistä se kumina tulee ja meinas mennä kattomaan sen mökin oven rikotuista ikkunoista, ja mulle tuli ihan mieleen jonku kauhuleffan kohtaus jossa idiootit ihmiset menee tutkimaan et mistä kaikki oudot äänet tulee ja sit hirviöt tappaa ne, ja sanoin Maxille et en kerää enää risun risua jos se menee sinne ovelle..

Maxi meni sitte säätämään tulen kanssa ja mä jäin yksin keräilee risuja. Oli kyl aika jännittyny tunnelma siel pimeessä keskellä ei mitään :D sit helpottu huomattavasti ku oksat tulisijassa alko kytemään ja saatiin valoa! Nakit ja pihvit saatiin paistettua, joskin parit nakit vähän mustu, ja heti sen jälkeen tuli sammahti, eli saatiin murkinoida taskulampun valossa. Tosi romanttista :D mut ruoka oli ihan mielettömän hyvää! Se saatto kyl johtuu siitä et oli karmee nälkä ja ruoan eteen oli nähty niin paljon vaivaa..

Ruoan jälkeen Maxi halus kiivetä viereiselle vuorelle, jonka huipulla oli iso risti, koska sielt kuulemma näki koko Capilla del Monten. Eli ei kun kiipeemään! Polku vuoren huipulle oli tosi jyrkkä ja mutkitteleva, ja yhen taskulampun kanssa kompuroin ihan koko ajan.. Toisaalta kompuroin muutenki koko ajan et ei sinänsä mitenkään ihmeellistä haha :D oli mieletön tuuli (tosin lämmin) ja Maxi kertoili kaikkii tarinoita, miten kerran ku se oli kiivenny sinne niin se oli nähny kämmenen kokosen tarantellan tai jättimäisiä käärmeitä.. Nähtiin lisäks argentiinalainen kettu, joka oli kyl ihan erinäkönen ku meidän punaset suomalaiset versiot! Se oli sellanen ruippana vaaleenruskee ja ruma ku mikä :o lopulta päästiin kuitenki vuoren huipulle ja voi ihme niitä maisemia! Oli ihan pimeetä, kova tuuli ja vieressä törrötti ainaki viis metriä korkee puuristi, ja alhaalla avautu koko Capilla del Monte ja sen keskusta kaikkine valoineen ja äänineen.. Kauempana horisontissa näky lisää vuoria ja mahtavia aroja ja voitte vaan arvata kuka oli taas ihan myyty! Seisottiin vartin verran kattomassa maisemia ja pyörittiin (melkeen kirjaimellisesti ku oli niin paljon irtokiviä haha) alas rinnettä, takas telttaan ja nukkumaan. Täl kertaa tehtiin niin et Maxi nukku makuualustan ja peiton kanssa ja mä makuupussissa, ja se yö oliki huomattavasti paremmin nukuttu ;)

Aamulla heräsin selkä kipeenä mut muuten ilosena :D La Tomasta piti lähtee klo 10, sitä ennen ehittiin ostaa uus pussi keksejä ja kaakota ja mennä läheiselle riippusillalle syömään ne ja sen jälkeen pienellä sählingillä purkaa teltta. Siel riippusillan luona muuten kompuroin (kuten yleensäkin) ja oikeen jalan nilkka meni :/ vast nyt kaks viikkoo siitä se alkaa olla taas ok.. Mut kuitenki, siinä puol yhentoista maissa hypättiin bussiin ja kötyytettiin Capilla del Monten keskustan bussiterminaaliin ostamaan liput Cosquinin linjuriin (oli suunnitelmissa et mentäis Cosquiniin bussilla ja sieltä junalla takas Córdobaan). Saatiin liput La Faldan kautta koukkaavaan bussiin ja päästiin parin tunnin odottelun jälkeen matkaan.

Capilla del Monte

Bussi körötti suhteellisen nopeesti La Faldaan, jossa vaihdettiin bussia, ja sen jälkeen oliki enää semmonen vartin matka Cosquiniin. Cosquinissa suunnattiin heti juna-asemalle, mut siellä myytiinki ei-oo:ta, eli eipä ollu enää lipun lippua Córdoban junaan! Ei sit ollu muuta vaihtoehtoa ku mennä bussilla, vaikka se oliki ainaki tuplasti kalliimpaa. Ostettiin tiketit seuraavaan Córdobaan lähtevään bussiin, joka oli 18:30. Ja kellohan oli kolme, eli meil oli kolme ja puol tuntii aikaa :D mietittiin et mitä voitas tehä sen aikaa niin pienessä kaupungissa ja katottiin et kappas, tuolhan on kasino! Meil oli viel 22 pesoa jäljellä ja eipä keksitty niille mitään parempaakaan käyttöä ku kasino :DD

Kasino oli ihan pieni, siel oli vaan ykskätisiä ja mekaaninen roulette, jota pelattiin kaks kertaa. Ekalla kerralla hävittiin ja tokalla kerralla.. hävittiin :DDDDD ekan kerran jälkeen pelattiin ykskätisillä koska ei ollu rahaa muuhun ja voitettiin jopa 12 pesoa, mut ne meni sit rouletteen tokalla kerralla! Sinne meni siis moneyt mut eipä ollu onneks paljon rahaa :D kasinon jälkeen oli viel reilu tunti aikaa ennen bussin lähtöä ja suunnattiin Río Cosquinin rannalle tsekkaamaan onks se uimakelponen paikka. No eipä ollu ainakaan se kohta minne me mentiin, kauheesti roskaa, paperipusseja ja muuta mälliä :/ mut näkymät oli kyl tosi kauniit!

Río Cosquin

Bussi saapu Cosquiniin tyylikkäästi 20 min myöhässä ja sen lisäks Córdobaan vievä tie oli ihan tukossa liikenneruuhkan takia, joten suhtkoht lyhyt matka kesti sit semmoset kaks tuntia :/ olin ihan unessa koko matkan ja nilkka tosi huonossa kunnossa, hyvä ku pystyin kenkää pitää jalassa. Jäätiin bussista Córdoban keskustassa ja nilkutettiin (tai siis minä nilkutin, Maxi lähinnä raahautu rinkkansa kanssa haha :D) Plaza de San Martinin aukiolle, jossa hypättiin toiseen bussiin joka meni Cerro Chicoon, eli meidän kotinaapurustoon. Linjuri oli ihan täys eikä päästy ees istumaan ja Maxi-parka joutu heilumaan rinkkansa kanssa.. Oli ehkä tuskasin bussimatka ikinä! Päästiin kuitenki onnellisesti (JA VÄSYNEESTI) takas kotiin, syötiin jämäfideosit ja painuttiin pehkuihin. Seuraavana päivänä mä olinki ihan kipee ja se jatku koko viikon :/ mut oli kyl reissu sen arvonen!

Ja siis anteeks tätä päivitystaukoa mut tää päivitys on semmonen romaani ettei sitä kirjotettu hetkessä :D lupaan olla ahkerampi, en serio!