FELIZ NAVIDAD / MERRY XMAS / HYVÄÄ JOULUA / GUD JUL

PATAGONIA ADVENTURE part 1 : Puerto Madryn & valaat

Nyt on bloggailuun tullu semmonen kolmen viikon tauko, mut mulla on hyva syy; mentiin muiden vaihtareiden kanssa Patagoniaan (Etela-Argentiinaan) seikkailemaan kaheks viikoks! Meita oli siis n. 30 saksalaista ja 5 antisaksalaista, eli kielipuolelta matka oli aika yksitoikkonen.. Oli se kuitenki hintansa (1090e) väärti, koska paikat oli ihan mielettoman upeita :) matka alko perjantaina 26.11. Córdoban Plaza Colonilla, josta lahettiin kakskerroksisella bussilla kohti etelaa ja ensimmaista etappia Puerto Madrynia.

Península de Valdes

Matkaan lahdettiin siis kolmen aikoihin toissaperjantaina 30 saksalaisen, 2 ruotsailaisen, 1 norjalaisen, 1 sveitsilaisen ja 1 hollantilaisen kanssa, eli toisin sanoen maailman rumimman (sori kaikki saksavaihtarit, mut oon vaan niin tympiintyny siihen natsikieleen talla hetkella :D) kielen saestamana kuumassa bussissa :P matkattiin koko paiva, pysahdyttiin illallistamaan jossain vaiheessa La Pampan provinssia ja sen jalkeen yritettiin nukkua, mut eihan siita mitaan tullu niiden saksalaisten kalkattaessa.. Varsinkin ku mina ja norjalainen Christoffer istuttiin kahen saksalaisjengin valissa, oli kyl kauhujen yo haha :D

Aamulla meidat heratettiin siina seitseman aikoihin aamiaiselle jollekin huoltsikalle, syotiin kroissantteja ja horpittiin kaakaota. Taalla on muuten ihan oma tapansa valmistaa kaakaota; ensin lammitetaan maito ja sitten upotetaan sinne paksu pala suklaalevya ja annetaan sen sulaa sinne.. Ei mitaan hassumpaa juomaa ;)

Aamiaisen jalkeen matka jatku leffojen parissa ja yhen maissa pampan (Argentiinan keskiosan aro) kumpujen takaa alko pilkahtelemaan turkoosinsininen meri ja hiekkarannat. Saavuttiin siis Puerto Madrynin rantakaupunkiin, Chubutin provinssin pohjoisosaan! Ajettiin meidan cabañaseihin, jotka on siis pienia huoneistoja, joihin majoittuu yleensa 5-8 henkiloa (Madrynissa meita oli 6 yhessa huoneistossa) ja tavaroiden purkamisen jalkeen suunnattiin kulman takana sijaitsevalle hiekkarannalle koko vaihtariporukka!

Puerto Madryn

Märit (ruotsi), minä, Leonie (sveitsi), Chris (norja),

Maria (ruotsi)

Rannalla otettiin ihan jarjeton maara hulluja kuvia, koska kaikki nyt sattu olemaan ihan hirveen hehkeita bussimatkan jalkeen :D oli ihanaa olla merenrannalla pitkasta aikaa, on ollu tosi outoa helsinkilaiselle asua sisamaassa vuorien juurella kohta viis kuukautta.. Ja rantahan oli upea, joskin vahan viilea (Patagonia jeeee..!), ja vietettiin siella semmoset pari tuntia juosten kilometrien pitusta rantaviivaa pitkin. Sen jalkeen otettiin pikasuihkut (6 tyttoa ja yks suihku ei oo mikaan paras yhdistelma), mentiin syomaan ja ruuan jalkeen ohjelmassa oli kaupunkikierros ja shoppailua!

Kaupunkikierroksella ajettiin bussilla Puerto Madrynin paasta paahan, asuntoalueesta keskustan lapi satamaan. Meilla oli opas joka holotti ties mita kaupungista ja sen luonnosta ja historiasta, ja yllatyksekseni ymmarsin melkeen kaiken! Kierroksen jalkeen meidat kipattiin paikallisen suklaakaupan ovelle ja ostettiin tuliaisiks hirveet maarat ihania suklaita.. Jotka on nyt havinny jo parempiin suihin ;) suklaapuodin jalkeen kaytiin viela matkamuistomyymalassa, joka nyt oli taynna sita tavallista turistischaibaa, mut ostin sieltaki jotain pienta (ja kallista..). Sitten oli tunnin verran vapaa-aikaa ja lahin kolmen saksalaistyton kanssa Puerto Madrynin jattimaiselle sillalle, josta naki koko kaupungin! Se silta oli niin pitka et siin meni se puol tuntii kavella sen paahan, eli oltiin kulutettu koko vapaa-aika kun paastiin sielta takasin hehe :D sit suunnattiin takas cabañaseille ja mentiin aika nopeesti nukkumaan, koska edellisena yona ei tullu hirveesti nukuttua.. Soitin pitkat puhelut Córdobaan ennen nukkumaanmenoa ja sina iltana oli kyl kova ikava takasin :/

Meidan lempitutori Ger ja Puerto Madryn

Seuraavana aamuna oli aikanen heratys, koska lahettiin kiertamaan Península del Valdesin niemea, ensimmaisena etappina Puerto Piramidesin rantakyla ja sen valaat! Syotiin ennatysvauhtia cabañaseissa, minka jalkeen lahettiin parin tunnin bussimatkalle, joka ainakin mun ja mun vierustoverin Chrisin osalta meni aikalailla nukkuessa.. Puerto Piramidesiin saavuttiin joskus kymmenen maissa ja rakastuin siihen paikkaan! Sellanen pieni kalastajakyla uskomattoman puhtaan, turkoosin laguunin aarella.. Se vesi oli ihanku jostain paratiisisaarikuvasta, ainaki tallasen likasenvihreeseen Itamereen tottuneen silmissa se naytti ihan epatodelliselta :D kaytiin varustautumassa hehkeilla pelastusliiveilla, ja sen jalkeen ahtauduttiin suht isoon veneeseen ja lahdettiin merelle pain!

Pysyteltiin koko ajan lahella rantaviivaa, ja millasta rantaviivaa! Kullanvarisia kallioita, joilta oli monen kymmenen metrin pudotus auringossa hohtavaan, turkoosiin mereen! Nakymat oli ihan mahtavat, tuli mieleen jotkut dinosaurusdokumentit tai Maa Aikojen Alussa -leffat :D pysahdyttiin yhen laagunin kohdalle ja sielta ne valaat sitte tuli! Ei tarvinnu oottaa ku pari minuuttia ja kolme jattimaista kaskelottia uiskenteli veneen alla. Niita on mahdotonta kuvailla sanoin tai kuvin, ne pitaa kayda ihan ite kattomassa.. Sen verran vaan voin sanoo et istuttiin kaikki siella veneessa puulla paahan lyotyina. Otettiin kuvia ja tuijotettiin alaleuat lattiassa tunnin verran ja lahettiin sit takas Puerto Piramidesia kohti. Tal kertaa oli vastatuuli, joka nostatti ihan hirveen suuria aaltoja, jotka raisky ihan mukavasti veneen reunojen yli meidan paalle! Oltiin lapimarkia kaikki ku paastiin vihdoin takas rantaan :D

Valas!

Ja toinen :D

Seuraavaks oli vuorossa mun lempipuuhaa, eli lounas! Syotiin hampurilaisia ja juteltiin STS-porukan kanssa ainaki kaks tuntia :D se oliki tan matkan ainut huono puoli, et me 6 stslaista ja ne reilut 30 saksalaisvaihtaria oltiin ihan eri porukat. Tai siis, ne saksalaisetki oli tietenki jakautunu omiin porukkoihinsa, mut niita yhdisti sentaan kieli. Me ei mitaan saksaa puhuttu ja ne saksalaiset ei mitaan muuta halunnu puhuakaan ku saksaa, mika oli toisinaan mielettoman torkeeta ja arsyttavaa. Niita ei kiinnostanu tippaakaan et me ei tajuta mitaan mita ne puhuu ja on tosi epakohteliasta meita kohtaan et koko ajan polotetaan sita hitlerkielta vaikka me ollaan paikalla. Mut joo :D

Lounaan jalkeen mentiin viela rannalle ottamaan kuvia mina, Chris ja Leonie. Oli mielettoman tuulista, hyva ku pysty kavelemaan mihinkaan suuntaan! Otettiin ihan hirvee laja kuvia taas, eika talla kertaa tullu yhtaan hullumpia vaikka oltiin kaikki kamasia sen vetisen valasreissun jalkeen. Chris tietenki yritti taiteilla liikaa ja sai lopulta hirveen maaran hiekkaa kameraansa, mut onneks se sai sen viel toimimaan :P kaiken kaikkiaan rakastuin Puerto Piramidesiin ihan taysin ja haluisin mielettomasti kayda siella uudestaan!

Leonie & mina

Lounaan jalkeen jatkettiin Península del Valdesin kiertamista reissaamalla tunnin verran paikkaan jonka nimea en muista, mut joka oli taynna merileijonia! Paastiin kattomaan niita melko lahelta, ihan rannan tuntumasta (vaikka ne kaikki rohnaskin siella vesirajassa..) ja pakko myontaa et oli kyl tylsia luontokappaileita :D ei liikkunu mihinkaan suuntaan ja jos liikku, niin muutaman sentin vasemmalle tai oikealle kylkea kaantaessa. Ei hassumpi elama :D mut paikka oli taas kerran ihan torkeen upee, tan postauksen ylin kuva esimerkiks on otettu sielta :)

Ei viivytty merileijonien luona tuntia kauempaa, koska kello naytti jo viitta, ja palattiin aika pian takas Puerto Madryniin. Illalla ei tehty yhtaan mitaan koska voitte vaan arvata miten vasynytta sakkia saapu takas cabañaseihin, kaytiin vaan illallistamassa ja painuttiin pehkuihin. Ennen sita piti kuitenki pakata laukut, koska seuraavana aamuna oli superaikanen lahto seuraavaan etappiin, El Calafaten kaupunkiin, ja matkalaukut piti toimittaa bussille sina iltana, ettei aamulla kuluis niin paljon aikaa niiden lastaukseen. Mut sen jalkeen mentiin nukkumaan haha :D

Aamulla oli taas yli-inhimillisen aikanen heratys (ennen kuutta) ja se aamu meni niin taydellisessa koomassa etten muista siita muuta kun etta kaakao oli pahaa! Seitseman aikoihin suunnattiin bussille ja puol kaheksalta paastiin lahtemaan Puerto Madrynista ja suuntaamaan kohti El Calafatea. Meil oli kuitenki matkalla aika monta valipysahdysta; Trelewin, Rawsonin ja Comodoro Rivadavian kaupungit, ja Cabo dos Bahíasin luonnonpuisto, jossa oli maailman suurin pingviiniyhdyskunta. Ensin kuitenki stopattiin vahaks ajaks melko lahella Puerto Madrynia sijaitseviin Trelewin ja Rawsonin kaupunkeihin, ja Rawsonissa syotiin lounas. Sen jalkeen matkattiin pari tuntia Cabo dos Bahíasiin, joka sijaitsi ihan kirjaimellisesti keskella ei mitaan. Ajettiin kumpuilevaa, mutkittelevaa hiekkatieta ainaki puolen tunnin verran, sen jalkeen pysahdyttiin, noustiin bussista ulos ja dadaaam; edessa levittayty pingviineja silmankantamattomiin! Maa oli taynna niiden koloja ja kuoppia ja niita tunki esiin joka paikasta.. Ihanku sellanen pieni pingviinien asuttama kyla :D kaveltiin tan nakyman halki aidattuja pitkospuita pitkin, ja pingviinit vilisteli jalkojen alla ja tuli uteliaina kattomaan et mita me tehaan :D esimerkiks Chris roikotti semmosta narua sen laukusta yhen pingviinin edessa ja se katteli sita paa kallellaan vahan aikaa ja nappas akkia siita tosi tiukan otteen ja alko repimaan ja ravistelemaan :D

Kaveltiin pitkospuita pitkin kalliolle, jonka paalta naki tosi kauas merelle, oli tosi upeet nakymat! Ja saa oli taas kerran mahtava, tuulinen mut aurinko paisto siniselta taivaalta. Otettiin paljon kuvia ja kiikaroitiin laheiselle saarelle joka oli taynna merileijonia :) sen jalkeen piti lahtea takas bussille ja matka jatku rannikkoa pitkin Comodoro Rivadavian kaupunkia kohti.

Merileijonat!

Pingviinimaa :D

Saavuttiin Comodoro Rivadaviaan siina yheksan maissa yolla ja suunnattiinkin heti murkinoimaan, eli mitaan kaupunkikierroksia ei tehty talla kertaa. Ruokapaikka oli paras koko matkan aikana; seisova poyta taynna argentiinalaisia herkkuja milanesoista dulce de lecheen! Soinki ihan hirveesti, sina iltana lihoin varmaan kolme kiloa.. Ruokailun jalkeen oli tunnin verran vapaa-aikaa joka vietettiin shoppingissa, jossa ravintolaki sijaitsi. Mentiin sveitsilaisen Leonien kanssa pelihalliin ja otettiin hirvee laja kuvia jotka kaikki on niin kauheita etten viittiny laittaa tanne yhtakaan :D

Yhentoista aikoihin noustiin taas bussiin, jatettiin rannikko ja lahettiin ajamaan kohti Chilen rajaa ja seuraavaa maaranpaata: El Calafaten kaupunkia!

Tosiaan anteeks taa paivitystauko, varmaan aattelette jo etta oon joutunu puuman syomaks tai jotain :/ mut olin tosiaan Patagoniassa ja taa paivitys oli taas tallanen romaani ettei sita kirjotettu hetkessa.. Mut lupaan olla ahkerampi ja kirjottaa jaljella olevat kolme osaa Patagonia-seikkailua nopeemmin, koska ne ei oo yhta pitkia kun taa Puerto Madryn -reissu :P

Vera (saksa), Leonie (sveitsi), mina,

Jannik (saksa), Chris (norja) Rawsonin

rannalla :D

Cumple MAAI & Kauhujen yö!

Lauantaiyona olikin sitten hilpeaa menoa; meidan luokkalaisen Maain 15v-synttarit! En muista oonko jo aikasemmin kertonu, mut taalla on tosi iso juttu kun tytot tayttaa 15 vuotta ja sillon jarjestetaan ihan mahtavat kekkerit :D juhlat pidetaan salongeissa, siella on catering-palvelut ja kaikkea, synttarisankarilla on tiara ja kallis prinsessamekko ja sen kanssa tanssitaan valssia, tehdaan kaikkia videoita ja pidetaan puheita, ja syominkien jalkeen pistetaan tanssiks! Vahan ku MTV:lla pyoriva My Super Sweet 16 -ohjelma ;)

La princesa de la noche<3

Saavuttiin Melodyn kanssa paikalle siina kymmenen jalkeen ja kotiin paastiin takasin puol kuudelta aamuyolla :D mut oli tosi mahtavat juhlat, tanssittiin koko yo! Eika ruokapuolikaan ollu yhtaan hassumpi.. ;) ma ajattelen aina vaan ruokaa haha :D parhaimmat naurut sain kylla sillon ku hostmama tuli sen kaverin Alejandron kanssa hakemaan meita ja ajettiin kotiin pain, nii Alejandro bongas tutun taksin (se on siis joku taksikuskien pomo) ja tootaytteli sille torvea ja huus jotain ikkunasta. Sit se taksi pysahty tienreunaan ja Alejandro pysaytti meidanki auton akasesti, ryntas ulos, juoksi taksille ja tunki katensa kuskin avoimesta ikkunasta sisaan ja oltiin Melodyn kanssa ihan varmoja et se aikoo repii sen kuskin ulos siita ikkunasta.. No, ei se repassy ikkunasta ulos muutaku kahvimukin jonka se nopeesti kulautti kurkkuunsa ja tuli sit takas autolle! Katottiin kaikki kolme hetki sita ja revettiin ihan taysilla! Tilannekomiikkaa parhaimmillaan :DD

Guille, Eli, Matute, Ro, mina

Mina ja Floor

Mina ja Matuteeee<3

Viime yo sitten oliki ihan eri luokkaa, nimittain sattu jotain minka takia saatiin kaikki pelata ihan mielettomasti! Herattiin siis neljan aikaan Melodyn kanssa siihen, etta Macu pelmahti meidan huoneeseen, pamautti oven kiinni perassaan ja kuiskas hysteerisesti "Taal talossa on joku!!". Sit se kerto miten hostmama oli soittanu sille ylakerrasta (sen huone on ylakerrassa) etta taal talossa on joku ja et sen pitaa juosta mun ja Melodyn huoneeseen. Sama puhelu tuli Maxille ja kun seki oli paassy huoneeseen nii suljettiin ovi tiukasti, laitettiin sanky sen eteen ja istuttiin sangyn paalle. Maxi soitti hostmamalle ylakertaan et mita tapahtuu ja se sano ettei se tiia, joku oli ollu pimeessa ylakerrassa ja se oli akkia lukinnu huoneensa oven ja soittanu poliisit. Sen jalkeen puhelu katkes ja Melody alko itkemaan koska se kuvitteli et hostmamalle oli tapahtunu jotain, mut Maxi soitti uudestaan ja onneks se puhelu oli vaan jostain syysta katkennu ja hostmama oli edelleen siella.

Ma ja Mel istuttiin selat ovea vasten ettei kukaan sais sita auki ja kuultiin sitte miten joku liikku oven takana ruokailutilassa.. Se oli iha hirveetä (sain ää:t takasin hehheh), Melody sai hirveen itkukohtauksen ja Macarena täris ku horkassa.. Sitte tuli poliisit onneks! En tajunnu oikeen mitä siinä tapahtu, joku huus et "TUOLLA SE MENEE" ja joku kaahas mopolla karkuun.. Itse asiassa se oli vähän koomista, koska ku mentiin kattomaan nii sinivuokot oli saartanu meidän talon ja ne loikki lähitalojen katoillaki :D ja joku naisparka oli just kävelly meidän talon ohi ku poliisit tuli ja ne ei päästäny sitä jatkaa matkaansa enää..

Ja toinenki juttu oli aika koominen, nimittäin Maxi oli liikkellä pelkissä boksereissaan, ja kun poliisit tuli avaa meidän huoneen oven ja rupes puhumaan Maxille, nii aluks ne ei puhunu sille ollenkaan, vaan sen haaravälille.. Naurattaa jälkeenpäin iha hirveesti :DD

Sinivuokot kääns koko talon lopulta ympäri mut se kukanytolikaan oli päässy karkuun :/ loppuyö meni sitte enemmön tai vähemmän levottomissa merkeissä ja Maxi nukku Macarenan kanssa koska se ei ois ikinä saanu unta yksin.. Oli jännä yö!

PATAGONIA ADVENTURE 26.11.

Matka Patagoniaan, Etelä-Argentiinaan, siis alkaa 26.11. ja päättyy 10.11., eli kestää tasan kaks viikkoa. Reissu tehään vaihtareiden kanssa, mut meidän STS-porukasta tulee vaan muutama kun se on niin kallis (1090e + käyttörahat), eli pääsen viettämään kaks viikkoa melkeen pelkästään niiden 62 saksalaisvaihtarin kanssa

Siinä siis reitti mitä pitkin mennään, eli matka alkaa siis Córdobasta, mistä jatketaan alaspäin aina Ushuaiaan asti. Menomatkalla poiketaan Chilen ja Argentiinan rajalla Calafatessa Lago Desierto -järven rannalla ja tulomatkalla vietetään pari päivää Río Negron provinssin unelmarantakaupungissa, Las Grutasissa. Tässä sitte vielä vähän kuvia, disfrutanos ;)

Puerto Madrynin kaupunki

Península del Valdes

Puerto Piramides, jossa päästään bongailemaan 

valaita!

Cabo dos Bahias ja maailman suurin

pingviiniyhdyskunta

Comodoro Rivadavian kaupunki

Glaciar Perito Moreno

Lago Desierto

Ushuaian kaupunki

Las Grutasin rantaa

Et semmosta! Arvatkaa vaan jaksaisinko oottaa.. Enää 10 päivää koulua, sitte etelään ja kun sieltä pääsen takas nii on hostsisko Macarenan 15v-synttärit, jotka pidetään salongissa ja mun pitää ostaa mekko sinne ja mennään kampaajalle ja meikkaajalle ja kaikkee.. Ja 3kk kesäloma! Oon niin täpinät, ihanaa :D

Que calor! KUUMAAA

Aivan järkyttävä kuumuus! Eilen käytiin Casi Angeles -bändi/tv-ohjelma/wutever konsertissa tossa kulman takana olevassa tapahtumakeskuksessa Orfeossa, ja sinne kävellessä oli ihan tukahduttavan kuuma.. Ei oo ikinä ollu sellanen olo, tuntu ku mulla ois ollu sellanen koko vartalon peittävä untuvatakki jossa ois ollu lämmitys ja joka ois ollu pari numeroo liian pieni. Oli niin kuuma ettei auringossa tullu ees hiki, vissiin hiki kuivu heti iholle :D varjossa sitte hikoilutti enemmän..

Casi Angelesista jos kertois jotain enemmän.. Se on siis argentiinalainen tv-ohjelma joka tulee joka ilta maanantaista torstaihin ja kuuluu mm. Melodyn suosikkeihin. Itse asiassa en oo tavannu yhtään tyttöä joka ei ois ihan hulluna siihen! Ite en oo kattonu ku kerran koska en tajuu yhtään mitään mitä ne selittää ja niin paljon kaikkee draamaa et pitäs kyl tajuta minkä takia toi on surullinen ja minkä takia noi meni yhteen vaikka toi ei halunnu ja blablablaa :D mut siis perusideana siinä on maailmanparantaminen ja rakkaus, ainakin niitä toitotettiin siellä konsertissa koko ajan. Ohjelmaan kuuluu siis myös laulua, et välillä joissain kohtauksissa vaan alkaa musiikki soimaan ja jengi pistää tsembalot pystyyn ja alkaa laulamaan! Sen takia Casi Angelesin jokaselta tuotantokaudelta onki ilmestyny CD-levy jossa on kaikki kauden biisit.

Konsertissa oli ihan mahtavaa vaik aattelin etten varmaan tykkäis ollenkaan! Pari kyyneltäki tirautin ku jotkut biisit oli niin surullisia :/ ja oon kyl ylpee itestäni koska tajusin aina lyriikoiden peruspointin ainakin, miten mä muuten oisin tippa silmässä ollu :D mulla ja Melodylla oli semmonen jättimäinen kangas jossa luki "NICO RIERA ♥ " (Nico siis on Melodyn suosikkihahmo) ja show:n lopussa Nico näki meidät ja osotti meitä ihan innoissaan!! Melody meni ihan pähkinöiks (ja oli se Nico munki mielestä aika ihkis ;D) !

Por eso estoy preso

Quiero salir del paraiso

Show:n jälkeen kipitin nopeesti kotiin, koska olin luvannu kokata Maxin kanssa jotain erikoista! Katottiin netistä jotain ohjeita ja päädyttiin tekemään sellasta mereneläväruokaa, johon kuulu mustekaloja ja katkarapuja ja kotiloita ja ties mitä tursaita :D oli muuten herkkua, joskin liemestä esiin pilkottavat mustekalan lonkerot vähän arveluttiki :P

Brujeria, hice brujeria ♪

Viime torstaina oliki sit koulussa vähän eri ohjelmaa; klo 14:00 alko tanssiesitykset! Kaikkien koulun tyttöjen (ja halukkaiden poikien) oli siis ryhmissä pitäny valita joku biisi ja tehä siihen koreografia, ja aikaa oli ollu n. kuukausi. Torstaina sit pistettiin pienet skabat pystyyn ja kolme parasta koreografiaa palkittiin pysteillä :D ei tietenkään ne jotka mun mielestä oli parhaimpia, esim. kolmanneks tuli sellanen 14-vuotiaiden pornahtava lattiallakonttaamis-koreografia ja biisinä oli Black Eyed Peasin My humps..

Mä tanssin neljän tytön ryhmässä (aluks meitä oli, mitä, seitsemän, mut yks ei koskaan tullu saapunu harkkoihin, toinen riiteli luokkakaverin kanssa eikä sen takii suostunu tanssimaan ja kolmas ilmotti esityspäivänä ettei aio tanssia), johon kuulu mun hostsisko Melody, Ceeci ja Maai. Jouduttiin ennen  esiintymista (ää:t havis haha :D) miettii koko koreografia uusiks koska oltiin yhtakkii kolme tyttoo vahemman ja oli kyl aikamoista sahlaysta :D lopulta saatiin homma jotenkuten toimimaan, suoristettiin hiukset ja meikattiin nopeesti, ja vaihdettiin esiintymisasuihin joihin kuulu iso kauluspaita, mustat leggingsit ja tennarit. Sen jalkeen suunnattiin liikkasaliin, jonne oliki keraantyny lahes koko koulu! Meidan ryhma tanssi 16:na ja pakko myontaa et sydan kyl hakkas jossain siella kurkun tienoilla ennen esitysta.. Mut meni suhteellisen hyvin siihen verrattuna et oli pitany miettia koko homma uusiks, toivon vaan ettei tonne fb:hen ilmesty mitaan kauheita videoita haha ;D

Ceeci                                                   Maai

Jannitysta ilmassa (ja Rodri paatti vallata koko
palsatilan :D)

Lauantaiyona oliki sitte Halloween! Meilla oli partyt yhen mun luokkalaisen Camin kotona, siel oli mahtavat koristelut ja musiikki soi :D join ihan liikaa Pritty Limonia, joka on sellanen sitruunanmakunen hiilihappojuoma.. Kaikilla oli totta kai naamiaisasut ja ite olin kiskonu ylle pinkkia ja pukeutunu nukeks. Melody oli "angel rojo" eli sellanen nyrkkeilijahahmo jol on punanen naamio, ja oli kyl aika hieno :D maanantaina koulussa kaikki sit tervehtiki meita "Hola muñeca y angel rojo"..

Fiestaan saavuttiin siin yhen maissa hostmaman kyydilla, koska barrio jossa Cami asuu on tosi kaukana meidan barriosta. Juhlat pidettiin takapihalla, joka on ihan mielettoman ihana, siel on mm. jattimainen palmu joka kaartuu silleen jannasti pihan ylle :D tanssittiin paljon cuartetoa ja otettiin kuvia, mut sit kavi niin, et kahen tyton kamerat varastettiin, eli sinne meni kuvat! Siks mul on vaan nait jamia jaljella :/

Ei yhtaan sumee kuva, mut siis mina tos
vasemmal ja Mel oikeella

Mel, mina, Lucas

Mina, Lucas, Mel

Mitaan ihmeellisempaa ei ookaan sitte tapahtunu, ei ainakaan nyt tuu mieleen :) ootan ihan hirveesti Patagonian matkaa muiden vaihtareiden kanssa! Etelaan lahetaan 26. pva ja sillon mulla loppuu myos koulu, koska reissu kestaa 2 viikkoa ja kun tuun takas niin lomat on jo alkanu :D oon nii innoissani! Naan mm. Perito Moreno -jaatikon, paasen bongailee valaita ja pingviineja ja kaydaan maailman etelaisimmassa yli 5000 asukkaan kaupungissa Ushuaiassa! Mut tosta postausta myohemmin, kun matkaki on lahempana ;)

M.I.A - Bucky Done Gun

(meidan tanssibiisi, kettuuduttiin siihen sen verran ku esitys oli ohi et Mel napsaytti levyn poikki haha)

Don Omar ft. Lucenzo - Danza Kuduro

(biisi jolla kutoset voitti koko skaban, me encanta!)

Backpacking Adventure called the UFO town Capilla del Monte!!

Matka alkoi launtaiaamuna 6:30 herätyksellä, pikasuihkulla ja pakkaamisella! Pienen sähläyksen jälkeen suunnattiin Maxin kanssa lähimmälle juna-asemalle, eli Rodriquez del Buston asemalle. Oli tosi ihana aamu, lämmin ja aurinko nous just sierrojen takaa *__* asemalla panikoitiin pikkasen, koska ei oltu ostettu lippuja vielä ja lipunmyyjän koppi ammotti tyhjyyttään.. Mut pienen koputtelun jälkeen myyjä ilmesty paikalle ja saatiin liput 8:30 saapuvaan junaan, joka suuntas pieneen Cosquinin kaupunkiin.

Rodriquez del Buston asema

Cosquinin asema

Cosquiniin saavuttiin siin klo 11 maissa ja alettiin etsimään bussiterminaalia, jotta saataisiin ostettua liput Capilla del Monten linjuriin. Ei sitten tiedetty yhtään että missä_hemmetissä se bussiterminaali on ja käveltiin kaupungin toiseen päähän turisti-infoon nappaamaan Cosquinin kaupungin kartat. No, huomattiin että se bussiterminaali oli ihan juna-aseman kulman takana.. Eli takas kaupungin toiselle puolelle vaan :D Maxilla kyl riemu repes koska se joutu kantamaan rinkkaa, jossa oli mm. kaikki meidän painavat ruoanlaittokamat.. Haha :D

Ei hirveesti ehditty Cosquiniin menomatkalla tutustua, mitä nyt tosiaan hikisesti raahauduttiin kaupungin päästä päähän :D siin kävellessä nähtiin kuitenki koko kaupungin pääkatu, joka oli ihana ja täynnä pikkukauppoja/-ravintoloita. Lisäks kadun ylle oli ripustettu sellasia köysiä, jotka oli täynnä pieniä, erivärisiä lippuja! Tykkäsin ihan hirveesti :D turisti-info oli ihan suuren sillan kupeessa joten käytiin siinä sillalla saman tien kattomassa maisemia ja oli ihan mahtavan näköstä! Cosquin on siis ihan vuorien kupeessa, Río Cosquin -nimisen joen varressa, ja sen takia näkymät oli aika hulppeet ;)

Cosquinin katuja

Näkymiä sillalta.. ;)

Palattiin turisti-info -etapin jälkeen takas juna-aseman lähelle ja bussiterminaaliin, ostettiin liput ja bussi lähtiki melkeen heti kohti Capilla del Montea. Tehtiin välipysähdys La Falda -nimisen pikkukaupungin terminaaliin, mut muuten matka suju tosi nopeesti ja maisemat oli ihan mielettömät! Kumpuilevia niittyjä, aroja, pikkukaupunkeja ja vuoria, vuoria, vuoria.. Olin ihan myyty koko matkan!

Saavuttiin lopulta vuorien keskelle ja El Cajon -järven rannalla sijaitsevaan Capilla del Monten kaupunkiin, mut siihen ei meidän reissu viel loppunu, koska meidän piti majottua La Toma -nimiselle leirintäalueelle muutaman kilometrin päähän kaupungista. Päätettiin mennä sinne bussilla koska superpainavan rinkan kanssa Maxin selkä ois ihan varmasti niksahtanu jossain vaiheessa matkaa, mut ensin käytiin kuitenki ostamassa vähillä rahoillamme nakkeja, sämpylöitä ja majoneesia illallista varten :) mentiin sitten oottamaan bussia, ja kun lopulta päästiin sisälle ja bussi lähti valumaan kohti La Tomaa, huomattiin että oppaa, muovipussi jossa oli kaikki meidän ruuat oli unohtunu pysäkille! En tajuu miten voin olla niin toope et jätän meidän ainoot muonitukset tienvarteen.. No näin kuitenki kävi ja saavuttiin La Tomaan ilman ruokaa :/ mut ei se haitannu, koska Maxi kävi ostamassa fideoseja (makarooneja suomeks sanottuna :DD) ja kastiketta leiripaikan kioskista sillä välin kun mä pystytin telttaa.. Tai siis pystytin ja pystytin hahaha ei siitä mitään tullu :D Maxi hoiti sen loppuun kun tuli ostamasta tarvikkeita :p

Cerro Uritorco -vuori, jonka juurella meidän teltta oli :)

Meidän teltta oli kaikkein kauimpana, koska haluttiin olla rauhassa (leirintäalue oli nimittäin tosi täynnä) ja sen takia meil oli aina törkeen ärsyttävä kävelymatka vessoille ja kioskille. Lisäks ei ollu mitään lamppuja tai muitakaan valoja meidän teltan vieressä ja upouus taskulamppu oli hukkunu nakkien ja sämpylöiden mukana, joten oli aika hauska yrittää vääntää makarooneja sinä iltana :D siirryttiin sit köksäämään lähemmäs muita telttoja, pienelle ruokapaikalle jossa oli jopa lamppu.. Oli ihan tyrmäävän kylmä, kylmin yö pitkään aikaan koska Capilla del Monte on ihan vuoristossa. Mullaki huppari ja takki vielä päälle ja siltiki meinasin jäätyä! Ja vesi ei ottanu kiehuakseen pienellä kaasukeittimellä koska tuuli niin paljon, ootettiin siinä varmaan 45 minsaa.. Olin niin jäässä et Maxi käski mun mennä sisälle telttaan ja et se tulee sit hakee mut kun ruoka on valmista, ja kompuroin sitten pilkkopimeessä iPodin valon avittamana takasin meidän telttaan (ja törmäsin matkan varrella ainaki viiteen puuhun..). Teltassa oli ihan pimeetä, puut naris tuuleessa ja kuulin ku jotain torakoita pyöri maassa teltan ulkopuolella.. Lisäks lähellä meidän telttaa oli sellanen pieni valkonen hylätty tiilimökki, jossa oli rikotut ikkunat ja sielt kuulu ihan ihme ääniä välillä.. Jos ootte nähny semmosen leffan ku "Sauna" niin se mökki näytti ihan siltä saunalta siinä. Ja minä tietenki rupesin siel teltassa kuvittelemaan kaikkea et siellä se tönö nyt on mitä tahansa kuolleita tytönhempukoita voi tulla sieltä murhaamaan mua :DDD rupesin sit kuuntelee musiikkia (oikeen hilpeitä biisejä, kuten "Mikä kesä?" ja "Naurava kulkuri") ja melkeen nukahdin sinne, kunnes joku alko renkkaamaan teltan oven vetoketjua ja oli sydäninfarkti lähellä koska en ollu viel päässy eroon mun zombikuvitelmista, ja oli kyl helpotus kun teltan ovenraosta ei ilmestyny mitään mädäntyneitä kasvoja vaan Maxin naama :D

No, mahtava kaasukeitin ei ollu saanu vettä kiehumaan ja Maxi oli näyttäny niin totaallisen epätoivoselta luuserilta, et naapuriteltan miehet oli sääliny sitä ja keittäny meidän makanoorit ja kastikkeen niiden nuotiolla, eli saatiin ruokaa ja nopeesti! Syötiin kiireellä koska oli niin tajuttoman kylmä tuuli, tiskattiin äkäsesti astiat pesualtaassa, joita oli tasasesti leirialueen tien varrella, ja painuttiin pehkuihin. Ongelmana oli, et meillä oli vaan yks makuupussi ja makuualusta plus Maxin tuoma peitto. Päätettiin sit lopulta, et levitetään makuupussi alustaks ja nukutaan peiton kanssa.. No eihän siitä mitään tullu, oltiin ihan jäässä ja vein peiton koko ajan itelleni haha :D pienessä horroksessa meni siis se yö..

Maisemia La Faldasta

Capilla del Monte lähestyy!

Aamulla herättiin siinä kymmenen maissa ja sil välillä kun mä yritin saada itteeni ylös ja raikkaaseen vuoristoaamuun (oon ehkä maailman hitain herääjä ikinä..) Maxi kävi ostamasta kioskista keksejä ja kaakota aamupalaks :) keksipaketti oli ihan törkeen iso ja täynnä, joten aateltiin et niistä saa sitte välipalan johonki väliin. Meidän rahatilanne oli siis lähinnä olematon, koska meil ei ollu paljon yhtään rahaa.. Vaan 300 pesoa (mikä vastaa n. 60e) koko viikonlopuks, eli piti säästää siinä missä voitiin :p

Murkinoinnin jälkeen pakattiin rinkaan ruokatarvikkeet ja lähettiin patikoimaan vuorien välissä kulkevaa Río Calabalumba -jokea pitkin. Käveltiin ihan hirveesti, monta tuntia, ja hypittiin pitkin kiviä joen puolelta puolelle :D mut oli mieletöntä! En osaa kuvailla sitä, mut kuvitelkaa et joka puolella teitä nousee vihreitä, korkeita vuoria, vieressä pauhaa vesiputouksia ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.. Estoy sin palabras :) nähtiin yhessä vaiheessa jonkun ison eläimen, luultavasti peuran tai lehmän, raato, pelkät luut ja nahka oli tallella! Arveltiin et se oli varmaan puuman syömä ja sen jälkeen kiinnitinkin paljon enemmän huomiota kaikkiin pienimpiinki liikkeisiin pusikoissa..

Pysähdyttiin syömään pienelle hiekkarannalle joen varrelle ja ruokalistalla oli jälleen kerran fideoseja kastikkeen kera :D tällä kertaa ei tuullu niin paljon (ainakaan niin kylmästi) ja sen takia vesiki alko kiehumaan jo puolen tunnin odottelun jälkeen. Sit piti viel lämmittää kastike, eli kokonaisuudessaan ruoanlaittoon meni semmonen reilu tunti :p

Pistettiin pastat poskeen, täytettiin vesipullot joessa ja lähettiin sitte takas leirintäpaikkaa kohti. Takastulomatkalla ohitettiin sellanen suht iso vesiputous ja saatiin molemmat idea et voitas mennä uimaan sen alle! Vesi oli ihan törkeen kylmää (ainakin argentinolle, mun mielestä se oli sellasta normaalia järvivettä :D) ja herra pelkuri halus tietenki mun menevän edeltä.. Pohja oli täynnä isoja kiviä ja vettä oli siihen vyötärölle asti, mut sit vesiputouksen kohalla ammotti mahtava onkalo jonnekin tosi syvälle syvyyksiin. Sanoin Maxille et kokeilee jalalla jos tuntis pohjan, koska mulla on niin tappijalat etten mä ois ikinä osunu pohjaan asti.. No Maxi uskaltautu sit muutaman kerran kokeilemaan, mut se aukko oli niin syvä ettei se osunu pohjaan kertaakaan! Aattelin sit et no mennään kuitenki siihen vesiputouksen alle, ei siel mitään ihmeellistä voi olla ja oonhan mä ennenki lillunu vesissä joissa ei osu jalat pohjaan, mut se into tyssäs siihen ku Maxi alko ihmettelemään, et millasiakohan tursaita ja ties mitä Krakeneita siel aukossa möyrii haha :D eli lähettiin siitä sitte likomärkinä takasin leirintäpaikkaa kohti.

Río Calabalumba ja uimareita

Kun päästiin takas teltalle, niin pistettiin loput keksit ja kaakot poskeen ja päätettiin lähtee Capilla del Monten keskustaan ostamaan sämpylöitä ja nakkeja et voitas sinä iltana vihdoinki tehdä ne hodarit. Rahatilanne oli taas kerran olematon, eli lähettiin kävellen :p Capilla de Monten keskustaan oli matkaa semmoset 3-4 kilometriä, eli kyl siinä oli kävelyä ihan tarpeeks (varsinki ku just oltiin tultu patikointireissulta..). En oo maininnu tätä aikasemmin, mut Capilla del Monte on yks maailman suurimmista ufokaupungeista. Siellä kaikki kaupat on pullollaan kirjoja peikoista, tontuista ja ties mistä vuorten asukkaista, kaikki katupylväät ja seinät täynnä ufo-tapahtumien mainoksia ja näinpä ainaki kuudesti erikokosiin purkkeihin säilöttyjä alieneitaki! Kaikki Capilla del Monten asukkaat on suurimmaks osaks ufotutkijoita tai muuten vaan kiinnostuneita avaruusolioista ja kaikesta muustaki yliluonnollisesta. Esimerkiks siellä missä käytiin Maxin kanssa patikoimassa kerrottiin sijaitsevan salainen ovi vuorten sisällä asuvien haltioiden kaupunkiin.. Lisäks leirintäalueen vieressä oli vuori nimeltä Cerro Uritorco, jonka yllä on bongattu eniten ufoja koko maailmassa!

Kävelymatkalla poikettiinki avaruusaluksen muotoseen ufomyymälään, jonka pihalle oli isketty ainaki kahen miehen korkunen alien, joka toivotti kaikki vieraat tervettulleeks kädet ojossa. Sisällä kaupassa soi ihmeellinen musiikki ja alinomaan kuulu kummallista porinaa vesipurkkeihin säilötyistä avaruusolioista.. Myynnissä oli mm. unisieppareita, suitsukkeita, suihkulähteitä, rituaaleihin tarkotettuja tuoksuja, näitä outoja säilöttyjä otuksia ja hirvee määrä onnenkiviä. Teki iha törkeesti mieli ostaa sellanen purkitettu alien mut ei ollu rahaa :/

Jatkettiin matkaa keskustaan asti ja risteyksessä jouduttiin kysymään tietä joltain pikkutytöltä, koska tienviitta näytti et Capilla del Monte ois ollu oikeella mut oikeelle kääntyvä tie oli lähinnä kinttupolku.. Ja tyttö sanoki et joo, keskusta on vasemmalla, eli älkää ikinä uskoko argentiinalaisia tienviittoja haha :D keskustassa suunnattiin supermarkettiin ("supermarkettiin" haha se oli semmonen Siwan kokonen pikkukauppa) ja aateltiin et ostetaan nakit ja sämpylät. No, tultiin siihen tulokseen et meil on illalla varmasti ihan tolkuton nälkä ja et ei ne hodarit riitä. Pohdittiin siin jonkun aikaa et mitä tehään ja lopult päätettiin et äh, kerran vaan eletään, ja ostettiin hodarisämpylät, kalliita nakkeja jotka oli täytetty juustolla, hampurilaispihvejä, hampurilaisleivät, majoneesia, barbequeta (melkeen sama ku ketsuppi) ja viel iso pullo appelsiinimehua! Mut ei muuten maksanu yhteensä ku joku 50-60 pesoa, eli vähän päälle kymppi euroissa :D

Aikailtiin kaupassa sen verran, et piti äkkiä lähtee takas La Tomaa kohti, koska suihkut sulkeutu klo 21 ja mun oli ihan pakko päästä käymään suihkussa. Ostettiin nopeesti viel taskulamppu(<3) ja pyydettiin kioskista vanhoja sanomalehtiä et saatais illalla sytytettyä kunnon tuli ja lähettiin sit kötyyttämään vuoristoon päin. Kesken matkaa tuli yhtäkkiä ihan pimeetä (tääl tulee pimee tosi nopeesti) ja taivas oli täynnä tähtiä.. En oo ikinä nähny niin paljon tähtiä, tuntu et taivas oli valkosenaan niitä! Ja lisäks näin Linnunradanki, ekaa kertaa elämässäni.. Käveltiin siel pilkkopimeessä hiekkatietä pitkin, vuoret heijastu tähtitaivasta vasten pikimustina, ympärillä ei näkyny muuta ku pimeyttä ja olin ihan myyty :D oisin ollu vielä myydympi jos takaraivossa ei ois koko ajan kyteny ajatus siitä etten ehkä ehi käymään suihkussa..

Vuoristomaisemaa yöllä

Matka kesti ihan hirveen kauan ja yö oli tällä kertaa nii lämmin, et tuli hiki kauppakassien kanssa.. Lisäks tulomatka oli koko ajan pelkkää ylämäkeä, koska piti kiivetä takas vuoristoon :/ lopulta päästiin kuitenki takas La Tomaan, heitettiin nopeesti kamat telttaan ja katoin siinä samalla kelloa, joka näytti 20:57! Nappasin suihkukamat supervauhtia ja ryntäsin suihkuille (jotka oli tietenki leirintäalueen toisessa päässä...), mut perille päästyäni huomasin et suihkujen ovi oli kiinni. Kokeilin ovenkahvaa ja se aukes, mut siellä oli siivooja, joka sano etten voi enää käydä suihkus. Selitin sille sit epätoivoissani (ja espanjaks!) et mun on pakko käydä suihkussa koska en oo päässy moneen päivään ja mähän meen jos haluun, ja se katto mua vähän säälivästi ja sano et jos käyn supernopeesti niin voin käydä. Ai että olin ylpee itestäni haha :D

Se oliki sitte ehkä mun elämän nopein suihku, kesti n. 4 minuuttia! Sen jälkee kampasin nopee hiukset ja ryntäsin pilkkopimeessä takasin meidän teltalle, mutten löytäny Maxia yhtään mistään. Siinä vaiheessa muistin taas et hei, se hirvee kummitusmökkihän on ihan tossa parinkymmenen metrin päässä.. Onneks Maxi kuitenki ilmesty viereisestä pusikosta syli täynnä risuja, ja sano et meidän pitää kerätä niitä et saadaan tuli syttymään. No, lähettiin sit kompuroimaan taskulampun kanssa etsimään kaikennäkösiä keppejä maasta ja mentiin ihan sen karmeen mökin viereen.. Ja just sillon sieltä kuulu ihmeellistä ääntä monta kertaa, sellasta kuminaa! Ja minä tietenki aivan paniikissa haha :D varsinki ku Maxi alko ihmettelee et mistä se kumina tulee ja meinas mennä kattomaan sen mökin oven rikotuista ikkunoista, ja mulle tuli ihan mieleen jonku kauhuleffan kohtaus jossa idiootit ihmiset menee tutkimaan et mistä kaikki oudot äänet tulee ja sit hirviöt tappaa ne, ja sanoin Maxille et en kerää enää risun risua jos se menee sinne ovelle..

Maxi meni sitte säätämään tulen kanssa ja mä jäin yksin keräilee risuja. Oli kyl aika jännittyny tunnelma siel pimeessä keskellä ei mitään :D sit helpottu huomattavasti ku oksat tulisijassa alko kytemään ja saatiin valoa! Nakit ja pihvit saatiin paistettua, joskin parit nakit vähän mustu, ja heti sen jälkeen tuli sammahti, eli saatiin murkinoida taskulampun valossa. Tosi romanttista :D mut ruoka oli ihan mielettömän hyvää! Se saatto kyl johtuu siitä et oli karmee nälkä ja ruoan eteen oli nähty niin paljon vaivaa..

Ruoan jälkeen Maxi halus kiivetä viereiselle vuorelle, jonka huipulla oli iso risti, koska sielt kuulemma näki koko Capilla del Monten. Eli ei kun kiipeemään! Polku vuoren huipulle oli tosi jyrkkä ja mutkitteleva, ja yhen taskulampun kanssa kompuroin ihan koko ajan.. Toisaalta kompuroin muutenki koko ajan et ei sinänsä mitenkään ihmeellistä haha :D oli mieletön tuuli (tosin lämmin) ja Maxi kertoili kaikkii tarinoita, miten kerran ku se oli kiivenny sinne niin se oli nähny kämmenen kokosen tarantellan tai jättimäisiä käärmeitä.. Nähtiin lisäks argentiinalainen kettu, joka oli kyl ihan erinäkönen ku meidän punaset suomalaiset versiot! Se oli sellanen ruippana vaaleenruskee ja ruma ku mikä :o lopulta päästiin kuitenki vuoren huipulle ja voi ihme niitä maisemia! Oli ihan pimeetä, kova tuuli ja vieressä törrötti ainaki viis metriä korkee puuristi, ja alhaalla avautu koko Capilla del Monte ja sen keskusta kaikkine valoineen ja äänineen.. Kauempana horisontissa näky lisää vuoria ja mahtavia aroja ja voitte vaan arvata kuka oli taas ihan myyty! Seisottiin vartin verran kattomassa maisemia ja pyörittiin (melkeen kirjaimellisesti ku oli niin paljon irtokiviä haha) alas rinnettä, takas telttaan ja nukkumaan. Täl kertaa tehtiin niin et Maxi nukku makuualustan ja peiton kanssa ja mä makuupussissa, ja se yö oliki huomattavasti paremmin nukuttu ;)

Aamulla heräsin selkä kipeenä mut muuten ilosena :D La Tomasta piti lähtee klo 10, sitä ennen ehittiin ostaa uus pussi keksejä ja kaakota ja mennä läheiselle riippusillalle syömään ne ja sen jälkeen pienellä sählingillä purkaa teltta. Siel riippusillan luona muuten kompuroin (kuten yleensäkin) ja oikeen jalan nilkka meni :/ vast nyt kaks viikkoo siitä se alkaa olla taas ok.. Mut kuitenki, siinä puol yhentoista maissa hypättiin bussiin ja kötyytettiin Capilla del Monten keskustan bussiterminaaliin ostamaan liput Cosquinin linjuriin (oli suunnitelmissa et mentäis Cosquiniin bussilla ja sieltä junalla takas Córdobaan). Saatiin liput La Faldan kautta koukkaavaan bussiin ja päästiin parin tunnin odottelun jälkeen matkaan.

Capilla del Monte

Bussi körötti suhteellisen nopeesti La Faldaan, jossa vaihdettiin bussia, ja sen jälkeen oliki enää semmonen vartin matka Cosquiniin. Cosquinissa suunnattiin heti juna-asemalle, mut siellä myytiinki ei-oo:ta, eli eipä ollu enää lipun lippua Córdoban junaan! Ei sit ollu muuta vaihtoehtoa ku mennä bussilla, vaikka se oliki ainaki tuplasti kalliimpaa. Ostettiin tiketit seuraavaan Córdobaan lähtevään bussiin, joka oli 18:30. Ja kellohan oli kolme, eli meil oli kolme ja puol tuntii aikaa :D mietittiin et mitä voitas tehä sen aikaa niin pienessä kaupungissa ja katottiin et kappas, tuolhan on kasino! Meil oli viel 22 pesoa jäljellä ja eipä keksitty niille mitään parempaakaan käyttöä ku kasino :DD

Kasino oli ihan pieni, siel oli vaan ykskätisiä ja mekaaninen roulette, jota pelattiin kaks kertaa. Ekalla kerralla hävittiin ja tokalla kerralla.. hävittiin :DDDDD ekan kerran jälkeen pelattiin ykskätisillä koska ei ollu rahaa muuhun ja voitettiin jopa 12 pesoa, mut ne meni sit rouletteen tokalla kerralla! Sinne meni siis moneyt mut eipä ollu onneks paljon rahaa :D kasinon jälkeen oli viel reilu tunti aikaa ennen bussin lähtöä ja suunnattiin Río Cosquinin rannalle tsekkaamaan onks se uimakelponen paikka. No eipä ollu ainakaan se kohta minne me mentiin, kauheesti roskaa, paperipusseja ja muuta mälliä :/ mut näkymät oli kyl tosi kauniit!

Río Cosquin

Bussi saapu Cosquiniin tyylikkäästi 20 min myöhässä ja sen lisäks Córdobaan vievä tie oli ihan tukossa liikenneruuhkan takia, joten suhtkoht lyhyt matka kesti sit semmoset kaks tuntia :/ olin ihan unessa koko matkan ja nilkka tosi huonossa kunnossa, hyvä ku pystyin kenkää pitää jalassa. Jäätiin bussista Córdoban keskustassa ja nilkutettiin (tai siis minä nilkutin, Maxi lähinnä raahautu rinkkansa kanssa haha :D) Plaza de San Martinin aukiolle, jossa hypättiin toiseen bussiin joka meni Cerro Chicoon, eli meidän kotinaapurustoon. Linjuri oli ihan täys eikä päästy ees istumaan ja Maxi-parka joutu heilumaan rinkkansa kanssa.. Oli ehkä tuskasin bussimatka ikinä! Päästiin kuitenki onnellisesti (JA VÄSYNEESTI) takas kotiin, syötiin jämäfideosit ja painuttiin pehkuihin. Seuraavana päivänä mä olinki ihan kipee ja se jatku koko viikon :/ mut oli kyl reissu sen arvonen!

Ja siis anteeks tätä päivitystaukoa mut tää päivitys on semmonen romaani ettei sitä kirjotettu hetkessä :D lupaan olla ahkerampi, en serio!