Perheenvaihto & Are you ready to R O C K ( in Cosquín ) + aito kummitustalo !

No niin, perhe siis vaihtu aika äkäsesti tos muutama viikko sitten. En mä mitenkää sen enempää niitä syitä tääl blogissa viitti kertoilla, mut sanotaanko näin että ( Mr. Mallorca ♥ ) hostmude ei oo kaikki inkkari kanootissa, ei kaikki muumit laaksossa eikä sillä oo ees let's go -fiilistä ja elämä siinä kämpässä alko käydä enemmän ja vähemmän tuskaseks.. Yks aamu se sit alko huutamaan Maxille ties mitä valheita musta käyttäen aika törkeetä kieltä ja se oli pisara joka katkas kamelin selän, eli meikä läks :/ ihan hirvee nainen suomeks sanottuna! Oon nyt sijaisperheessä ja totta kai on välil ollu ikävä sitä vanhaa taloo ja vanhoi kuvioit, ja oon miettiny et kyl mä oisin siel viel tän muutama kuukautta voinu olla, mut tos tuli herätys. Mä oon maksanu itteni (ja vanhempani) kipeeks täst vuodesta ja jos mä haluun olla jossain talossa niin mun pitää HALUTA olla siellä, ei VOIDA .

Käytiin siis Maxin kanssa tos lähikaupungissa Etelä-Amerikan suurimmalla rock-festivaalilla, Cosquín Rockissa! Oli ihan mahtavaa, yks mun elämäni parhaista öistä.. Se paikka oli ihan superiso, varmaan kuuden futiskentän kokonen, ja esiintymislavoja oli neljä; kaks heville, yks pienemmille bändeille ja päälava kaikkein suurimmille staroille, joista paras oli kyl Las Pastillas del Abuelo, joka on mun suurin argentiinalaisrakkaus.. Oli ihanaa vaan maata siellä nurmella, kuunnella musiikkia, kattoo tähtiä ja nauraa ihan pöljille jutuille, ja välil juosta päälavan edessä olevan ihmismassan sekaan pomppimaan ♥

Sitten vähän jännempiin asioihin; ennen konsertteja mentiin tsekkaamaan täs ihan festivaalipaikan takana oleva 100 vuotta vanha hylätty sairaala! Kyseessä ei oo ihan mikään tavallinen sairaala; se avattiin ensin skolioosipotilaille ja sen jälkeen siitä tehtiin mielisairaala, mut potilaita kidutettiin ja niille tehtiin mitä kummallisimpia kokeita, et lopulta sen toiminta lopetettiin, ja sen jälkeen siellä on lähinnä kokoontunu saatananpalvojia yms. ja siit on muutenki tullu sellanen Córdoban provinssin legendaarinen kummitustalo. Sinne pääsy oli vähän hankalaa koska piti mennä VIP-alueen läpi, mut oikastiin läheisen metsän kautta nii ei ollu mitään ongelmaa! Oltais noin vaan voitu mennä moikkaa bändien jäseniä hahah, et tällänen supertehokas poliisivartiointi tällä kertaa :D

Tää kyseinen sairaala sijaitsee ihan toimivan mielisairaalan vieressä. En oikeen tajunnu sitä juttua, siinä oli sellanen pieni alue täynnä vanhoja, jättimäisiä kartanoita.. Yks niistä oli toimiva sairaala ja yhteen taloon taas oli vissiin lukittu jotain potilaita, tai siis koputettiin sen oveen ku huomattiin vanhoja naisia juomassa kahvia, mut ne vaan kohautteli olkiaan ja osotti ovea, ja huomattiin sit et se oli lukittu ulkopuolelta, eli sisälläolijat ei päässy ulos mitenkään :o mut joo. Mentiin kuitenki kattomaan sitä "kummitustaloa" ja pakko sanoo et oli vaikuttavan näkönen. Mielettömän iso, nelikerroksinen, itä- ja länsisiivet, ja kellarin ikkunat näkyvissä.. Hui kamala D: seinät tosin täynnä "Pertti ja Pellervo oli täällä 16.9.2010 hihihihihi ♥♥" -tekstejä, hahaa.

Mut siin talos oli oikeesti outo tunnelma.. Oli ihan hiljasta koko ajan, kuulu vaan etäinen musiikinhumina ku kaikkia soittimia testattiin festarialueella.. Noustiin kuitenki portaat ylös kuistille ja pääovista sisään ja tultiin huoneeseen, mistä lähti ovia kumpaanki suuntaan. Mentiin sit oikeelle ja sieltä sen huoneen läpi pääkäytävään, joka johti sekä länsi- että itä-siipeen. Suoraan edessä oli jättimäiset marmori/kiviportaat jotka johti tokaan kerrokseen.. Tutkittiin sitä paikkaa ihan fiiliksissä, oli hirveen painostava ja pelottava fiilis! Varsinki ku tiedettiin paikan historia ja oltiin luettu kaikenlaisii tarinoita siitä, esimerkiks miten monet on nähny siellä kaljun pienen pojan ja kirkuvan tytön.. Lähettiin länsi-siipeen eka ja oli kyl aika kauheeta kävellä sitä käytävää pitkin, koska koko ajan kummallaki puolella oli avonaisia, rikkoutuneita ovia pimeisiin huoneisiin.. Löydettiin sit semmonen kumma huone, joka oli vaan ihan pieni kolmio. Et oviaukosta lähtien se supistu eikä siel ollu yhtään mitään. Mä sitte innokkaana länttäsin käteni seinään et saisin kurkattua paremmin sisälle ja tadaa, tunsin miten hirvee kipu iski mun kämmeneen! Aloin huutamaan ja kiroilemaan niin kovaa et varmaan jokaikinen talon haamu kusi housuunsa ja katoin mun kättä; sellanen ärsyttävä, pitkäjalkanen pörriäinen oli pistäny mua suoraan kämmeneen :S se on täysin vaaraton, mut sattu ihan pirusti ja juostiin sit siinä vieressä olevaan toimivaan sairaalaan pyytämään vettä, et saatais mun käteen semmonen mutanaamio. Saatiin vettä ja jouduin pitämään mun kämmenellä mutalammikkoa varmaan kaks tuntia, mut eipähän sattunu mitään pahempaa, onneks :D 

Näkymä kun astuttiin sisään pääovesta..

Huone oikeella jonne mentiin

Käytävä :S

Halusin kuitenki palata siihen kummitustaloon, koska ei oltu käyty ees vilkasee tokaa kerrosta (jee oon niin hitsin peloton D:) ! Mentiin sit suoraan portaikkoon ja kiivettiin ne hitaasti ylös, ja hyi ku oli pelottavan näköstä :S samanlainen käytävä ku ekassaki kerroksessa, mut täl kertaa näiden isojen portaiden kummallaki puolella oli seinissä toiset portaat, semmoset puiset, vanhat kierreportaat.. Vasemmanpuolimmaiset oli ihan hajalla, mut oikeenpuolimmaiset näytti ihan pelottavan hyväkuntosilta D: ei kuitenkaa uskallettu mennä ylös koska oltiin luettu yks tarina, missä joku siinä lähellä asuva mies kerto et se on monesti yrittäny kiivetä yläkertaan, mut jotain on aina tapahtunu eikä se oo koskaan päässy sinne asti! Lisäks portaiden vieressä luki "Don't enter", mikä ei ollu ihan omiaan rohkasemaan meitä :DD

No, tutkittiin sit tokaa kerrosta ja mentiin parvekkeelle, josta nähtiin että yks pariskunta joiden kanssa oltiin puhuttu aiemmin tuli kans kummitustaloo kohti. Siin vaiheessa Maxi otti vähän kuvia koska maisemat oli tosi kauniit ja vilkuteltiin niille sinne alas. Sit aivan yhtäkkiä kuulu, kun sieltä mistä oltiin tultu paukahti ovi. Ihan yhtäkkiä. Tuulta ei ollu ollenkaan ja ne ovet oli niin painavia, et tarvittiin voimaa saadakseen ne auki/kiinni, saatika paiskottua niitä tolla tavalla! Maxi meinas saada sydärinki ja kyl mäki olin vähän silleen o.O mut menin sit rohkeena tyttönä edeltä kattomaan ja tosiaan, ovi oli paukahtanu kiinni. Avasin sen mut sisäpuolella ei näkyny yhtään ketään :o pelottavinta kuitenki on, et just etten tota paukausta Maxi oli ottanu musta kuvan (hirvee kuva hyi näytän ihan kaktukselta) ja siinä kuvassa näkyy tää kyseinen oviaukko vielä auki. Siinä pimeessä oviaukossa näkyy kuitenki ihan käsittämätön hahmo.. En osaa kuvailla millanen, vähänku sellanen pikkupiru mitä useesti tautoidaan esimerkiks lantiolle.. Mut vaan lihavampi versio :S oon yrittäny selvittää et mikä se vois olla mut en tajuu!

No, tää pariskunta nous sit tokaan kerrokseen kans ja ne näki ne portaat kolmoskerrokseen. Maxi yritti niille sanoo et ei oo varmaan kauheen hyvä idea mennä ylös, mut ne meni kuitenki. Katottiin silleen "hyi miten noi uskaltaa D:::" -ilmeillä, hahah :D ne tuli sit alas ja sano et siellä on samanlainen käytävä mut aika rikkinäinen lattia.. Mentiin sit lopulta meki kattomaan Maxin kanssa ja hyi kamala :x kolmoskerroksen lattialaudat oli rikki joo, mut niiden alla oli betonilattia, eli ei siinä mitään, mut se käytävä! Voi hyi kamala, kun katoin länsisiipeen, nii siellä se käytävä jatku, mut se ei loppunu parvekkeen oveen, vaan johonki pimeeseen oviaukkoon.. Hyihyihyi pelottaa vieläki ajatella! Tultiin siis aika nopeesti takas tokaan kerrokseen :D

Portaat kolmanteen kerrokseen..

Tuol vasemmal oviaukos pylvään takana näkyy outo

hahmo, zoomatkaa tarpeeks lähelle!

Just ennen ku lätkäsin käteni sen ötökän päälle,

jee

Kolmas kerros.. :S

Aateltiin et nyt vois varmaan sit lähtee ku piti mennä kattomaan yöpymispaikkaa ennen konserttien alkamista ja lähettiin isolle portaikolle, mut niiden edessä huomasin jotain seinässä. Siin tapetissa oli iso läiskä jotain punasta, ja siitä sitte valumisviivoja lattialle asti. Kysyin Maxilta hitaasti et "Maxi.. Onks toi verta?". Maxi katto mua silleen "heheh niin varmaan" ja katto sit sitä seinää, ja sen naama meni ihan valkoseks. Se nimittäin oli verta. Näytti ihan ku joku ois tapettu siinä paikassa.. Katottiin molemmat  O______O -ilmeillä, otettiin siitä parit kuvat ja mentiin sit alakertaan. Alhaalla oltiin menossa pääoville päin, ku ihan yhtäkkiä kuultiin ku vesi alko valumaan. Aivanku joku ois avannu suihkun tai hanan. Pysähdyttiin paikoillemme, kuunneltiin hetki ja tajuttiin et se ääni tuli huoneesta joka oli ihan meidän vieressä. Maxi lähesty sen huoneen oviaukkoa ja mä sain tietenki hirveen "EIII näin se tapahtuu aina kauhuleffoissa jos sä kuulet jonku oudon äänen nii ÄLÄ MEE KATTOMAAN MISTÄ SE TULEE voieiii" -kohtauksen, mut Maxi meni kuitenki, ja kutsu lopulta mutki kattomaan. Se huone oli vissiin ollu jonkunlainen suihkutila/pesuhuone, tosin se oli ihan likanen ja muutenki pilalla koko paikka.. Mut siis siinä seinässä olevasta suihkusta tuli vettä ihan valtoimenaan. Katottiin sitä jonkun aikaa ja yritettiin keksii selitys et minkä ihmeen takia se oli tolla tavalla menny päälle ja mistä se vesi ylipäätänsä voi tulla, mut ei keksitty mitään! Lopulta jätettiin suihku pauhaamaan siellä itekseen ja jatkettiin itäsiipeen, koska tajuttiin ettei oltu siel viel käyty. Vähän ajan päästä kuultiin, miten suihku sammu, ihan itestään! Kertokaa herranjumala jos teil on jotain ideaa et miten se on mahdollista!

Itäsiivessä viimeinen huone, josta ois pitäny päästä terassille, oli täynnä, TÄYNNÄ, roinaa. Vanhoja vaatteita, huonekaluja, krusifikseja ja kenkiä. Jumalattomasti kenkiä! Ja kaiken tän keskellä yks yksinäinen tuoli nököttämässä pystyssä, selin meihin päin. Aika karmivaa.. Käännyttiin sit takas ja ohitettiin yks huone, jonka ovi oli melkeen kiinni, silleen raollaan. Joku siin huoneessa kiinnitti mun huomion, en oikeen tiiä mikä, mut jäin tuijottaa sitä ovea. Jotenki oli sellanen tunne, et siel oli jotain.. Ja sen takii en uskaltanu avata ovea, vaan pyysin et Maxi avais sen. Maxi potkaski sen auki ja siel ei tosiaan päällisin puolin näyttäny olevan mitään erikoista. Mentiin sisään ja mä huomasin lopulta allaspöydällä vanhoja, keltasia asiakirjoja. Pyysin Maxia kattomaan niitä ja se oli lukenu vaan hetken kun se meni ihan valkoseks. Kysyin et mikä on, ja se sano et ne paperit oli täynnä potilastietoja. Potilaiden nimiä, syntymäaikoja, mitä sairauksia niillä oli ja mitä toimenpiteitä niihin käytettiin.. 

Luettiin niitä vähän aikaan, jätettiin se paperi lopulta siihen mistä oltiin se löydettykin ja jatkettiin sitte matkaa pääoville päin. Isojen portaiden luona huomasin kuitenki, et niiden alla olevan komeron ovi oli auki. Kurkattiin sisään ja siellä oli iso, puinen pylväs vaakatasossa, joka oli murskannu komeron seinän ja siten oli paljastanu portaiden alustan. Ei mitään käsitystä miten semmonen jättipylväs oli sinne päätyny.. Tultiin sieltä pois ja Maxi huomas lattialla paperin, jossa oli jotain kaunokirjotusta. Se nosti sen ja yritti lukea mitä siin sanottiin, mut just sillä hetkellä kuultiin luultavasti kolmannesta kerroksesta jättimäinen pamaus. En osaa selittää sisä pamausta, paljon kovempi ku jos joku ois paiskassu oven kiinni, ihanku jättimäinen askel. Katottiin yläkertaan silleen O.O -ilmeillä, heitettiin paperi maahan ja lähettiin mitään sanomatta kävelemään uloskäynnille päin. Samassa kuulu toinen, isompi pamaus, täl kertaa tokasta kerroksesta, ja ravattiin huoneeseen, mistä pääs pääoville. Sit kuulu vielä isompi, aivan järkyttävä pamaus isoista portaista ja pingottiin nii kovaa ku päästiin pääovista ulos, kuistin portaat alas ja ruohikolle. Kun oltiin päästy sinne, nii suoraan pääovilta kuulu hirvee jysäys ja molemmat käännyttiin kattomaan, mut ei nähty yhtään mitään! Toi oli ihan hirveetä! En pelänny siel talossa ollenkaan ennen noita pamauksia, koska ne oli jotenki sellasia ettei niit pystyny selittää mitenkään! Ne oli niin suuria et jonku oli pakko aiheuttaa ne, mut en tiiä miten, koska minkään oven paukauttamisesta ei kuulu semmosta jysäystä! Plus viimeinen pamaus kuulu ihan pääovien vierestä, eikä niiden vieressä ollu muita ovia/huonekaluja/mitään mikä sen äänen ois voinu aiheuttaa. Nyt on pakko sanoo, et uskon et toi talo on ihan oikee kummitustalo, vaik en oo koskaan aatellu et semmosiiki on oikeesti. Mut kai se on pakko uskoo ku on ite kokenu :S

Roinaa ja tuoli..?

Jättimäisten pamausten jälkeen otettu kuva :/

Tän jälkeen lähettiin sit varaamaan hotellihuone ja viettämään ihanaa festariyötä enkä halunnu uhrata ajatustakaan tolle kummajaiskämpälle ♥

Que calor! KUUMAAA

Aivan järkyttävä kuumuus! Eilen käytiin Casi Angeles -bändi/tv-ohjelma/wutever konsertissa tossa kulman takana olevassa tapahtumakeskuksessa Orfeossa, ja sinne kävellessä oli ihan tukahduttavan kuuma.. Ei oo ikinä ollu sellanen olo, tuntu ku mulla ois ollu sellanen koko vartalon peittävä untuvatakki jossa ois ollu lämmitys ja joka ois ollu pari numeroo liian pieni. Oli niin kuuma ettei auringossa tullu ees hiki, vissiin hiki kuivu heti iholle :D varjossa sitte hikoilutti enemmän..

Casi Angelesista jos kertois jotain enemmän.. Se on siis argentiinalainen tv-ohjelma joka tulee joka ilta maanantaista torstaihin ja kuuluu mm. Melodyn suosikkeihin. Itse asiassa en oo tavannu yhtään tyttöä joka ei ois ihan hulluna siihen! Ite en oo kattonu ku kerran koska en tajuu yhtään mitään mitä ne selittää ja niin paljon kaikkee draamaa et pitäs kyl tajuta minkä takia toi on surullinen ja minkä takia noi meni yhteen vaikka toi ei halunnu ja blablablaa :D mut siis perusideana siinä on maailmanparantaminen ja rakkaus, ainakin niitä toitotettiin siellä konsertissa koko ajan. Ohjelmaan kuuluu siis myös laulua, et välillä joissain kohtauksissa vaan alkaa musiikki soimaan ja jengi pistää tsembalot pystyyn ja alkaa laulamaan! Sen takia Casi Angelesin jokaselta tuotantokaudelta onki ilmestyny CD-levy jossa on kaikki kauden biisit.

Konsertissa oli ihan mahtavaa vaik aattelin etten varmaan tykkäis ollenkaan! Pari kyyneltäki tirautin ku jotkut biisit oli niin surullisia :/ ja oon kyl ylpee itestäni koska tajusin aina lyriikoiden peruspointin ainakin, miten mä muuten oisin tippa silmässä ollu :D mulla ja Melodylla oli semmonen jättimäinen kangas jossa luki "NICO RIERA ♥ " (Nico siis on Melodyn suosikkihahmo) ja show:n lopussa Nico näki meidät ja osotti meitä ihan innoissaan!! Melody meni ihan pähkinöiks (ja oli se Nico munki mielestä aika ihkis ;D) !

Por eso estoy preso

Quiero salir del paraiso

Show:n jälkeen kipitin nopeesti kotiin, koska olin luvannu kokata Maxin kanssa jotain erikoista! Katottiin netistä jotain ohjeita ja päädyttiin tekemään sellasta mereneläväruokaa, johon kuulu mustekaloja ja katkarapuja ja kotiloita ja ties mitä tursaita :D oli muuten herkkua, joskin liemestä esiin pilkottavat mustekalan lonkerot vähän arveluttiki :P

La Cumbren reissu ja mun elämän oudoin ilta :D

Ei tänä viikonloppuna lähettykään siis Iguazun putouksille tai Alta Graciaan, vaan minä, Maxi, mami, Andrea ja Nico ajettiin La Cumbre -nimiseen pikkukaupunkiin keskellä Córdoban sierroja :D oltiin siellä siis la-ma (tultiin just pari tuntii sit takas Córdoba cityyn) ja yövyttiin hotellissa.. Joka kuitenki oli semmonen et saatiin talon kokonen huoneisto omaan käyttöön, en oikeen osaa selittää sitä :D

Matka kesti semmoset 4h koska täyty ylittää sierrat! Ja voi elämä oli kyl upee route, joka puolella vuoria, rotkoja, villihevosia.. Tosin sain sydäninfarkteja parin minsan välein koska tie oli ihan mielettömän kapee ja mutkitteleva eikä siinä ollu mitään suojakaiteita.. :D

"Hey I want to take a photo of you,

pleeeeeease!"

No ei se Maxi mitään kuvia osannu ottaa, tuli ihan

mielettömän epätarkka :D

Sierrojen maisemia!

Päästiin kuitenki perilel hotelliin siinä neljän maissa lauantaina ja eipä tehty oikeen mitään muutaku suunniteltiin sunnuntain menoja =) mami lähti yhentoista maissa syömään jonkun sen kaverin kanssa, Andrea ja Nico katto Madagaskaria ja nukahti, ja minä ja Maxi istuttiin olkkarissa olutpullojen ja suolapähkinöiden kera ja yritettiin saada takkaa syttymään :DDDDD

Sunnuntaina lähettiin heti aamusta liikenteeseen koska oli niin paljon tekemistä! Ekaks ajettiin La Cumbren ja laakson halki yksien sierrojen juurelle ja lähettiin kiipeemään portaita ylöspäin. Oli ihan mielettömän kuuma, en tajuu mikä näit vaivaa ku pitää käyttää karvalakkeja +25 auringonpaisteessa.. Portaat loppu siinä rinteen puolivälissä ja näin jotain mitä en tosiaankaan ollu odottanu näkeväni.. nimittäin Cristo Redentorin :D tää Argentiinan versio oli paljon pienempi ku Rio de Janeirossa jököttävä kolossi, mut oli se silti aika vaikuttava näky, varsinki ku se tuli niin puskan takaa!

Maxi sitte löysi Criston takaa jonkun polun ja lähettiin kulkemaan sitä pitkin ylemmäs vuorta.. Andrea ja Nico valitti koko ajan mut päästiin ku päästiinki vuoren laelle, ja maisemat oli kyl sen arvoset. Harmitti taas kerran ku mikään ei näytä kamerassa samalta ku luonnossa :(

Cristo argentino

Cristolta jatkettiin matkaa Los Cocos -nimiseen pikkukylään La Cumbren lähellä, joka oli oikeestaan melkeen pelkkä teemapuisto :D aluks ajettiin korkeelle vuorelle, jonka huipulta löyty yllättäen pieni huvipuisto! Se tosiaan oli pieni ja tarkotettu pienille, mut Andrea ja Nico raahas mut ja Maxin melkeen joka laitteeseen............. Mut mikäs siinä, ihan hauskaa se loppujen lopuks oli :D

Mentiin semmoseen samantyyppiseen laitteeseen ku Lintsillä Hevosrata, eli ajettiin semmonen rata hevosten selässä. Siin radassa oli joku "villi länsi"-teema i think.. No joka tapaukses, tuli ekaa kertaa sellanen fiilis et ei herranjumala, oon tosiaanki jossain ihan eri kulttuurissa! Radan varrella nimittäin oli kaikkia liikkuvia nukkeja taloissaan ym. ja yhessä vaiheessa radan varressa oli kyltti jossa luki "POLICIA" (poliisi) ja sen jälkeen oli poliisi, joka oli tappamassa jotain pankkirosvoa kuristamalla ja tän jälkeen kuvottavan värinen hirtetty mies. Ja tää oli siis lapsille tarkotettu laite.. Rupesin vaan miettii et ei tapahtuis Suomessa :DD

Maxi ja Nicokin se siellä.. Ai hemmetti ku

on pelottavasti vinossa toi niiden vaunu

Autorata

Pelottavin kummituslinna mis oon ikinä ollu :DDDD

Yodaki löyty, harmi ku ei oo täs kuvas..

Maisemaa Monorail-junasta (+ Andren hattu)

Huvipuistosta mentiin sitte syömään.. Must tuntuu et oon oikeesti lihonu tääl ainaki viis kiloo, on niin paljon kaikkee hyvää ja koko ajan! Ihmetyttää iha hirveesti ku esimerkiks näiden maito on kaakaota.. Ja koko ajan syödään! Suomessa söin sillon tällön aamupalan + joskus välipalaa + lämpimän ruuan + jotain iltapaa (esim omenaa), Argetiinassa keksejä, dulce de lecheä ja kaakaota aamupalana + kaikkee pikkusnacksia + lämpimän ruuan + kaikkee pikkusnacksia + leche-hetki (vedetään kaakaota ja keksejä) + lämpimän ruuan.. Ei elämä pakko alkaa urheilee.. NO MUTTA back to business, syötiin lihaa ja oli hyvää :DD

Ruokailun jälkeen lähettiin sitte minä, Maxi, Andrea ja Nico italialaiseen teemapuistoon ja pensaslabyrinttiin! Oltiin joukkueittain minä ja Andre vastaan Maxi ja Nico, ja voittaja oli se joka löys ekana ulospääsyn. No, Maxi ravas ku hullu ympäriinsä ja totta kai pojat ehti ensin uloskäynnille.. :D Andre suuttu siitä ja raahas mut takas sisäänkäynnille, mut sanoin sille et vaikkei se haluu enää yrittää löytää reittiä nii mä haluun, ja jumitin sit yksikseni siel labyrintis varmaa puol tuntii ennenku pääsin pois :DDDD

Labyrintti

En tajuu mitä italialaista tossa oli, mut hienolta näytti :D

Teemapuistosta mentiin sit vielä hiihtohissillä vuoren huipulle ja laskettiin kourumäkeä kelkoilla alas :D menin Andren kanssa samassa vaunussa ylös ja pakko sanoo et pelkäsin ihan sikana! Oli vähän eriluokkaa ku Suomen hiihtohissit; tippumisen esti vaan yks rämä kaide ja koko hökötys heilu puolelta toiselle pienessäki tuulenvireessä..

Päästiin kuitenki huipulle ehjin nahoin ja siellä oottiki yllätys et kelkkamäkee saa laskee vaan yks kerrallaan! No, Andre sai tietenki taas hirveen itkukohtauksen ettei se haluu mennä yksin, joten sumplittiin että Maxi ja Andre menee samalla kyydillä ja minä ja Nico yksiksemme =) ja ay caramba oli ihan mahtava mäki! Hirveesti mutkia ja välillä semmosia syöksyjä et näytti ku ois rata loppunu tyhjyyteen.. Ja kourun varrella oli kylttejä joissa luki "Despacio" ja minä mitään espanjaa ymmärrä, posotin ihan täyttä vauhtia kunnes yhessä mutkassa melkeen lensin yli :DDD siin vaihees tajusin et ei hitto, "despacio" tarkottaa varmaan että "hidasta".. Kyl sai Maxi taas päivän naurut :D

Las aerosillas

Takas hotellille päästiin siinä viiden maissa ja mami painu nukkumaan koska illalla oli tiedossa lähtö El Pungo -nimiseen ravintolalivemusiikkibaariin, Andre ja Nico riehu jotain takan kanssa ja katottiin Maxin kanssa Gael Garcia Bernalin tähdittämä Motorcycle Diaries =) tykkäsin! Kymmenen aikaan otin pikasuihkun koska ei tullu lämmintä vettä ja sen jälkeen lähettiin ajamaan El Pungoon.

El Pungo oli pieni baari keskellä ei_mitään, pitkän pimeen vuoristotien varrella. Ja silti joka ikinen pöytä oli varattu :D syötiin pizzaa ja jotain pohjoisargentiinalaisia ihania ruokia, jonka jälkeen Andre ja Nico nukahti pöydän ääreen ja livebändi alko soittaa :D mulla ja Maxilla oli kyl nii hyvät jutut, naurattaa vieläki.. Mami ei jaksanu kuunnella meidän juttuja ja parin redbullvodka-sekotuksen jälkeen se löys mielenkiintosempaa seuraa naapuripöydästä ja siirty tanssilattialle :D oli kyl ehkä oudoin ilta ikinä.. En tiiä kehtaanko tääl blogissa hirveesti mitään yksityiskohtii kertoo :DD voisin vaik sanoo et en tiiä kuin monelle tää nyt on ylläri, mut mulla ja Maxilla on ollu juttua jo muutaman viikon verran, ja oli ihan kiva kuunnella ku mami selitti naapuripöydän señorille et "tuossa on mun poikani ja tuossa suomalainen tyttö ja mä luulen että niillä on jotain juttua!" ja se mies vaan osotteli mua ja nauro ja Maxi häpes silmät päästään ja tilas lisää juotavaa :DDD parhaimmat naurut sain kyl ku ihmiset tanssi ja nauro ja jutteli, musiikki oli täysillä ja juoma virtas, ja kaiken tän keskellä Nico istu ku tappi tuolillaan, toppatakki päällä, huppu päässä ja kauluri vedettynä suun eteen ja nukku ku viimistä päivää.. Ei jotenki sopinu sinne! :DDD mut kyl se sit myöhemmin heräs tanssimaan, samoin Andrea =)

Hotellille lähettiin siin neljän maissa ja kaikki meni nukkumaan, paitsi minä ja Maxi jotka lagattiin olkkarissa juttelemassa kunnes huomattiin et aurinko nousi sierrojen takaa.. Siin vaiheessa painuttiin pehkuihin (kello oli kaheksan......) ja yheltätoista oliki sitte herätys ja lähtö takas Córdoba cityyn :D matka suju suht uneliaasti koska oltiin kaikki niin väsyneitä.. Mut Córdoba cityssä ollaan ja huomenna kouluun vihdoinki (viimeks on ollu kouluu viime tiistaina..) :D et hyvää koulunalkua vaan Suomeen ;)