Hostel world!

Aattelin nyt tehä pienimuotoisen postauksen hostellien ihmeellisestä maailmasta! Hostelleista liikkuu hirveesti kaikennäkösiä huhuja ja monilla ihmisillä on omat ennakkoluulonsa, jotka harmittavan usein on negatiivisia. Siihen saattaa vaikuttaa ihku Hostel-leffa, jossa hostelmeininki Itä-Euroopassa näytetään kaikessa realistisuudessaan ja todellisuudessaan

Olin ekaa kertaa hostellissa n. vuos sitten kun käytiin patikointimatkalla Córdoban vuoristossa Maxin kanssa. Yövyttiin yhdessä kaupungissa kuin Alta Gracia ja pitkän etsinnän jälkeen löydettiin hostelli! Mua jännitti ihan sikana et aaa millanen se on, mut loppujen lopuks se oli ihan tyhjä ja me oltiin ainoot asiakkaat, ja mulla oli sellanen fiilis et oisin hotellissa? :D

Brasilian matkalla oltiin hostelleissa mun muistaakseni kahdesti; Buenos Airesissa ja Florianopolisissa. Buenos Airesin hostellin nimi oli Lime House ja se mainosti itseään "nuorekkaaksi" paikaksi, ja siellä tosiaan oli aika rento meininki! Oltiin Maxin kanssa 8 sängyn huoneessa, johon tuli kolme brittiä meidän lisäks. Suihkutilat oli yhteiset, ne oli käytävän varrella ja siel oli yhteensä kuus suihkua joissa oli vessat mukana. Aamupala oli joka aamu 11:een asti ja se oli tosi hyvä, leipää, muroja, hedelmiä ja mehua :) kaikkein ihaninta Lime Housessa oli se, että se oli korkee talo ja sen katolle pysty nousemaan! Ostettiin yks yö parit oluet ja mentiin sinne hörpiskelemään niitä ja voi luoja öinen Buenos Aires oli kaunis! Ilma oli keskellä yötä ainakin +25 ja muistan miten olin ihan ruskettunut.. Ää, tahdon jonnekin lämpimään!

Toinen hostelli oli sitten Florianopolisissa, Brasiliassa. Se oli semmonen suljettu, et sen asiakkaat sai rannekkeet ja niiden avulla henkilökunta ties ketkä on asiakkaita ja ketkä ei. Ranneke oli muuten supervahva, se katkes mun ranteesta vast nyt syksyllä! Florianopolisin hostelli oli IHANA, kaksikerroksinen, paljon palmuja ja jacuzzi allasbaareineen ulkona! Tosi harmi et viivyttiin vaan yks yö :/

Hostellien plussia on ainakin hotellia halvempi hinta, myöhäinen aamupala ja kansainvälinen meiniki. Henkilökunta on ihanan avointa ja höveliä, ja huonetovereiden tarinoita on ihan mielettömän jännä kuunnella! Florianopolisissa meidän huoneessa oli äijä, joka oli matkustanut Meksikosta Brasiliaan moottoripyörällään ja lähti innoissaan joka yö tarkastamaan brassinaisten tarjontaa.. :DD

Huonoja puolia on yhteiset kylpytilat ja omaa vuoroa joutuu joskus odottamaan, ja tietysti se, ettei omaa rauhaa ja yksityisyyttä oo hirveesti. Lisäks mä huomasin, et hostellien asiakkaat koostuu lähinnä reilusti yli parikymppisistä, joten minä 17vee en osannu hirveesti samaistua niihin. Monet kattokin mua silmät pyöreinä kun kerroin mun iän hahah..

Joka tapauksessa suosittelen hostelleja kaikille! Sänkyjen määrän huoneessa voi itse valita ja halutessaan voi ottaa parihuoneenkin, joskin sillon hintaa tulee lähes saman verran kuin hotellissa. Kansainvälistyminen ja erimaalaisten ihmisten tapaaminen on mun mielestä kuitenkin ihan mielettömän kivaa ja jaan mielelläni huoneen parin muun ihmisen kanssa :) suomalaiset usein vaan niin epäsosisaalisia ja ehkä vähän pelkääkin esim. jotain puheliaita ausseja, mut ei oikeesti oo mitään syytä, nekin on vaan ihmisiä!

Voin seuraavas postauksessa kertoo vähän semmosesta jutusta kuin couchsurfing.com, joka osoittautu meille superhyödylliseks matkan aikana ja tavattiin sen kautta paljon superihania ihmisiä ja kansainvälisiä ystäviä.. Mut siihen asti, adiós!

IKÄVÄ

Voi että miten mun taas tekis mieli lähtee tien päälle! Kamala hinku matkustamaan, tuntuu etten vaan millään jaksais pysyy paikoillani! Oon jutellu paljon mun argentiinalaisten kavereiden kanssa facebookissa ja katellu niiden kesäkuvia pursuavia kansioita ja ääh. Argentiinassa on just alkukesä parhaimmillaan, ei vielä liian kuuma mut tarpeeks lämmin et voi hillua pelkät biksut päällä :) Maxilla on kans pientä haikailua päällä ja monesti yhdessä mietitään Argentiinan kesää; tirisevää asadoa joen rannalla, välillä voi pulahtaa nopeesti uimaan ja juodaan kylmää kokista tai olutta ja kuunnellaan cuartetoa.. Aiai mikä ikävä!

They said YES to maxi !

Sori että on jääny tää päivittely vähän, on jotenkin ollu tosi kiireinen viikko! Ja nytkin tulin vaan ilmoittamaan, et torstaina noudettiin postista supervirallisen näköinen kirje maahanmuuttovirastosta, jossa luki että Maxille on myönnetty vuoden oleskelulupa! Oon niin iloinen, voi apua! En osaa ees selittää näitä mun fiiliksiä just nyt, Maxin fiiliksistä puhumattakaan.. Nyt vaan työpaikkoja kiikariin, tästä se lähtee!

Sos el hombre de mi vida ♥

Ocho cosas de Rosita .

Sain Riinalta tämmösen tunnustuksen, kiitos Riina! Aattelin nyt tehä sen vaik pitäiskin olla lukemassa Työmiehen vaimoa huomista äikäntuntia varten.. :D:

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa ilmoitus kahdeksalle blogaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

1. Rakastan meksikolaista ja italialaista ruokaa enkä tulis toimeen ilmas tacoja ja ravioleja!
2. Mun vaihtovuoden vois rehellisesti kiteyttää näihin: kuumat kesäyöt, kylmä olut ja suolapähkinät.
3. Lässytän aina mun koiralle ja keksin sille ties mitä nimityksiä, "piipa", "söpöli" ja "tuuttiiii" nyt ihan vaan esimerkkeinä..
4. Rakastan historiaa ja toivoisin, et mulla ois sitä joka päivä.
5. Käyn kuvataidelukiota, mutten oikeesti tajuu taiteesta mitään ja pidän monia mun lukiolaisia ihan pimeinä enkä tykkää niist ollenkaan.
6. Sain vähän aikaa sitten lopetettua melkeen 10 vuotta jatkuneen kynsien pureskelun!
7. Laulan kuulemma tosi hyvin ja oon itsekin sitä mieltä. Ollaankin Maxin kanssa mietitty että se nappaa kitaran ja mennään kadunkulmaan musisoimaan!
8. En vois elää ilman matkustamista ja yks mun suurimmista unelmista on viettää yö taivasalla pienessä tiibetiläisessä kylässä.

Suomi maailmalla (el mundo gira alrededor de finlandia) !

Tuli tässä yks päivä puhetta Suomen asemasta maailmalla ja muistin kaks hauskaa paikkaa, joissa Suomi mun reissulla tuli esille! Ensimmäisenä tuli mieleen Ilha Grandella odottanut ylläri: Sorvete Finlandes (suomalainen sorbetti) -niminen jäätelobaari! En meinannu uskoa kun näin sen, ihmettelin varmaan puol tuntia et mikä toi nyt on. Kävin kyselemässä jutusta myyjältä, joka kertoi, että aika lähellä Rio de Janeiroa on pieni kaupunki, jonka alunperin perusti suomalainen siirtokunta ja sieltä toi jätsikioskikin oli lähtöisin. En muista sen kaupungin nimeä, mut sen arkkitehtuuri on suomalaista, eli perinteisiä puutaloja ja tyyliin orvokkeja pihalla! Asukkaat toisaalta taitaa nykyään olla brasilialaisia. Oisin hirveesti halunnut käydä siellä, mut no money no honey :/ seuraavalla kerralla sitten!

Toinen juttu mikä tuli mieleen, on Balneario Camboriun rantakaupungin näköalavuorelle nousevat kondolit, joiden kyljessä paistoi ilosesti Nokian mainoksia! En kiinnittäny niihin hirveesti huomiota paikan päällä, mut nyt jälkikäteen kuvia katsellessa bongasin. Sinänsä tosi hyvä, et kaikki ainakin näki ne, koska ne leijaili kaupungin yllä! Eikä kauniimpaa mainospaikkaa ois Nokia voinut saada :)

The Top 3 Hot Places on my way to Rio!

Mua on jo pitkään poltellu tämmönen postaus, johon laitan kolme mun brasilianmatkan huippukohtaa ja sain nyt vihdoinki aikaseks tehdä sellasen! Kohokohtia oli tosi vaikee valita, koska kaikki paikat missä käytiin oli omalla tavallaan upeita, mut päädyin nyt näihin kolmeen, jotka säväytti mua ehkä kaikkein eniten, jos Rioa itsessään ei lasketa mukaan ;)

1. Angra dos Reis & Ilha Grande (Brasilia)

Angra dos Reis on pieni rantakaupunki, noin 200 kilometriä länteen Rio de Janeirosta. Siihen kuuluu monta pikkukylää, jotka muodostaa yhdessä hajanaisen kaupungin. Paikka on keskustan ulkopuolella aika köyhä ja pääelinkeinot taitaa olla turismi, kalastus ja banaaniviljelmät.

Angrassa parasta on ehdottomasti sen uskomaton luonto; korkeita palmuja, viidakkoa, vuoria, laguuneja, valkohiekkasia rantoja ja kristallinkirkasta turkoosia vettä! Ennen Angraan saapumista olin intohimosesti googlettanu kuvia sieltä, mut mitkään kuvat ei riitä näyttämään millasta siellä oikeesti on. Oltiin Angrassa kolme päivää ja joka ikinen päivä taivas oli sininen ja aurinko paahto reippaasti yli 30:ssä asteessa, ja samanlainen sää on kuulemma koko kesäkauden, eli marraskuusta huhtikuuhun!

Käytiin Angrassa myös semmosella veneretkellä lähisaarille, joka oli ehdottomasti yks mun elämän upeimpia kokemuksia. Vene oli vanha puinen purjevene, jolla oli supermukavat penkit laidoilla, ilmainen vesimelonitarjoilu ja henkilökuntana superkuumia yläosattomia brasilialaismiehiä! Aurinko paisto ihanasti kannelle ja koko ajan pysty liottaa sormia uskomattoman turkoosissa vedessä.

Retkellä pysähdyttiin kolme kertaa; ensimmäiseks mahtaville Cartaguasin(?) saarille, jotka oli ihan kuin jostain paratiisisaarikuvista. Hiekka oli yhtä valkosta kuin lumi, vesi kirkasta ja matalaa ja pohjan kivien välissä uiskenteli pieniä värikkäitä kaloja. Ruhjoin siellä kivasti polven ja peukalon, mut ei haitannu, paikka oli niin upee, hahah! Cartaguasin saarilta on myös mun blogin bannerissa oleva kuva :)

Toinen pysähdys oli noin viis metriä syvän laguunin kohdalla, johon vene ankkuroitiin ja matkustajat sai hypätä uimaan. Vesi oli syvää mut niin kirkasta että pohjan näki ihan vaivatta! Vedessä uiskenteli myös hirvee määrä kaloja, jotka pyöri uimarien ympärillä.. Tuli kylmänväreet aina kun tunsin jonkun kylmän ja liukkaan koskevan mun jalkoja, haha! Viimeisellä pysähdyksellä noustiin veneestä ja käveltiin pienen viidakon halki saaren toiselle puolelle, jossa noustiin takas veneeseen ja palattiin Angraan.

Ilha Grande taas on noin puolen tunnin venematkan päässä Angrasta sijaitseva iso saari, jossa vietettiin kaks päivää. Ilha Grandessa on enemmän kävelymahdollisuuksia ja iso luonnonsuojelualue, jonka varrella on esimerkiks ihana uimaranta, isoja raunioita ja mahtava "pileta natural", eli luonnon oma uima-allas, joka muodostu pienen vesiputouksen tekemästä lammikosta! Ilha Granden, ja koko Brasilian, asukkaat on superystävällisiä, avuliaita ja sosiaalisia, hyvinä esimerkkeinä meidän hostellin ihana vanha omistaja ja monet  kyltit talojen ovissa, joissa luki "Tule syömään meille - teemme sinulle Ilha Granden parasta ruokaa!". Harmittaa vieläkin ettei menty :/

2. Punta del Diablo (Uruguay)

Punta del Diablo on pikkunen rantakylä Uruguayn pohjoisrannikolla, vähän eristyksissä kaikesta. Se on rannikon isosta valtatiestä, siellä ei oo pätkääkään asfalttia, vain yksi pankkiautomaatti (joka oli sekin järjettömän vaikee löytää), iso ranta, vanha majakka ja paljon ihania ravintoloita. Illalla kylässä ei ollu yhtäkään sähkövaloa ulkona isolle tielle johtavan pikkutien katuvalojen lisäksi, ravintoloissa ja hiekkateiden varrella oli kynttilöitä, tuikkuja ja erivärisiä lyhtyjä. Joka puolella tuoksu paistettu kala, tuore pizza ja suolainen meri.

Rakastuin Punta del Diablon tunnelmaan ihan täysillä, en oo koskaan ollu missään niin kauniissa paikassa! Hiekkatiet, kauniit lyhdyt ja ihanat ruoat vei mun sydämen. Samoin se, että pankkiautomaatteja oli vaan yks ja sekin ihan puskassa, ja se, ettei paikalliset olleet ees varmoja, toimiiko se, sopi täydellisesti pienen kalastajakylän tunnelmaan. Plussana tietysti upea, kilometrien pituinen hiekkaranta!

3. Beto Carrero World/Penha (Brasilia)

Beto Carrero World on pienessä Penhan kaupungissa, keskellä ei-niin-mitään sijaitseva maailman 5. suurin teemapuisto! Lomakausi oli mennyt jo ohi, joten saatiin hankittua 150 realilla liput, jotka oikeutti kahteen päivään teemapuistossa ja yhden hotelliyön, mut pakko sanoo et koko puiston tutkimiseen ois tarvinnu ainakin viikon!

Beto Carrero World on tosi monipuolinen, superiso ja ulkoasu prameampi kuin Disneylandin linna! Puistossa oli erilaisia teemoja, esimerkiks Villi länsi, Intia ja keskiajan Saksa, ja joka teemaosassa oli teemaan liittyviä laitteita ja hauskoja nukkeja ja kulisseja. Lisäks puistosta löytyi erilaisia show:ta, esimerkiks mahtava autoshow, ja pieni juna, joka matkas erilaisten maisemien läpi dinosaurusten maasta Taru Sormusten Herrasta -tyyliseen metsään. Pakko päästä joskus uudestaan!

Paikkavinkkejä Argentiinasta kiinnostuneille: Iguazun putoukset

Kattelin vähän tota mun Buenos Aires -postausta ja must tuntuu et se oli vähän liian pitkä ja aattelin nyt yrittää laittaa asioita vähän timmimpään pakettiin :)

Maailmankuulut ja ehdottomasti maineensa veroset Iguazun putoukset sijaitsee siis ihan Argentiinan "kädessä", eli koillisessa Misionesin maakunnassa, Brasilian rajalla. Itse asias putoukset toimiiki ns. maamerkkinä Argentiinan ja Brasilian rajalle, koska niiden toisel rannalla on Argentiina ja toisel Brasilia. Molemmil puolilla on lisäks omat näköalapaikkansa putouksille, jotka tsekkasin molemmat, ja mun mielestä Argentiinalla oli parempi, hahah! Nää tän postaukset kuvat onki siltä puolelta, koska sielt sai paljon näyttävämpii kuvia.

Brasilian puolella putouksille pääsee maksamalla pääsylipun puistoon ja hyppäämällä suht tihein väliajoin lähtevään bussiin, joka kuljettaa kävelyreitin alkupäähän. Kävelyn lisäks siel on mahollist harrastaa vaik mitä extreme-urheiluu, kalliokiipeilyy yms., mut se kaikki on tietenki lisämaksusta.
Brasilian puolelta putoukset näkee kokonaisuudessaan, mut melko kaukaa. Reitin paras osa onki sellanen aika lähelle ison vesiputouksen alapäätä ulottuva uloke, jossa pääsee seisomaan keskellä jokea, vesiputousten ympäröimänä.. Tosi hyvä paikka ottaa kuvia ja välimatka putouksiin kuitenki nii suuri ettei kastu hirveesti! Kävelyreitti on muuten tosi ihana, toisel puolella viidakko ja toisel puolel iso joki jonka vastarannalla jymisee putoukset. Vastarannal voi myös nähä Argentiinan puolen reitin, koska se on paljon isompi. Rundin lopussa on ruokapaikka, joka ei mun mielestä ollu niin hyvä ku ois voinu olla (ei ollu hirveen hyvät burgerit :/) mut kelpas ihan kivasti kävelyn jälkeen. Sitte bussi kuljetti takas puiston porteille :)

Garganta del Diablo (Paholaisen kurkku)

Argentiinan puoli on paljon isompi, monimutkasempi ja monipuolisempi. Siel maksetaan ensin puiston pääsymaksu, kävellään jonku verran viidakossa ja napataan sitte juna. Juna on semmonen ihana ja pieni, vähän samanlainen ku Lintsillä se pikkujuna joka puksuttaa vesitornin ympäri :D kannattaa ainaki aluks mennä oppaan mukana, koska rundi on parempi vetää tietyssä järjestyksessä.

Ensimmäinen pysähdyspaikka on Garganta del Diablo, eli Paholaisen kurkku. Se sijoittuu putousten yläjuoksulle ja on itse asiassa ensimmäinen putous. Sinne kävellään ensin aika pitkän matka siltaa pitkin, joka menee joen yläpuolelta. Siel voi ihailla esimerkiks papukaijoja ja tuhansia perhosia, jotka saattaaa pysähtyy vaik sormelle! Iguazulta ei voi palata ilman tekotaiteellista perhoskuvaa, hahah :D kävelymatkan aikana voi myös nähä pätkän entistä siltaa, joka sortu monta vuotta sitten ja rymis putouksista alas.

Kävelymatkan jälkeen saavutaan tasanteelle, joka on tehty ihan suoraan putousrykelmän yläpuolelle. En osaa sanoin kuvailla sitä näkymää, vesihöyry oli niin paljon ettei meinannu nähdä eteensä ja jalkojen alla näky vaan valkosta! Garganta del Diablossa tekee myös monta ihmistä vuosittain itsarin, eli se on sinänsä vähän surullinenki paikka :/

Garganta del Diablon jälkeen hypätään taas junaan ja laskeudutaan asemalla, jossa voi tehä ison rundin ihan omaan tahtiin. Siihen kuuluu monia pieniä polkuja kallioiden ja metsän lomassa, jotka kulkee välillä ihan putouksien juuressa ja välillä taas niiden yläpuolella. Mitään hissejä tms. ei ollu, eli jollain tapaa liikuntarajotteisten kannattaa varata paljon aikaa reitin kiertämiseen. Meidän edellä kulki yhessä vaiheessa sellanen saksalaisvanhusten ryhmä, jotka kötyytti portaita alas niin hitaasti et oisin mieluummin kattonu lumen sulamista..

Reitin huipennus on mun mielestä uloke, joka laskeutuu ihan yhen vesiputouksen juurelle ja jonne voi sit mennä pällistelemään. Tosin kamerat kannattaa siin vaiheessa piilottaa, koska putous on ihan yhtä märkä ku suihku ja mä olin läpimärkä 10 sekunnissa, hahah. Mut kaiken kaikkiaan mahtava fiilis seistä kovassa tuulessa ja vesihöyryssä, litimärkänä ja ripsarit levinneenä.. Ja kaikki ympärillä oli tasan yhtä rähjääntyneen näkösiä :D

Argentiinan puolella on myös mahdollisuus tehä veneretki isojen putouksien alle, jota mä en tehny koska se oli aika kallis.. Harmittaa vieläki :/ otin kuitenki kameran täyteen kuvia veneistä ja katon niitä nyt tääl ihan kateellisena, haha!

Reitin loppupäässä oli ruokailupaikka niinku Brasilianki puolella, mut kalliimpi ja toisaalta vähän tasokkaampi. Siel oli ulkona myös ihana soittoryhmä, jotka soitti ja laulo koko päivän :) läheltä löyty myös superkallis Sheraton-hotelli, joka on Argentiinan kallein ja näyttää lähinnä isolta risteilyalukselta! Uima-altaat ja kaikki pihalla tietenki ;)

Luonto putouksilla on ihan uskomatonta, viidakkoa, vettä ja eläimiä joita en ollu nähny koskaan ennen! Kaikkein mieleenpainuvimpia oli ehdottomasti possumaiset pienen koiran kokoset eläimet, joilla oli kärsä, pörrönen karva ja pitkä häntä. En tiiä mikä laji se on, tulee vaan mieleen joku kärsämangusti hahah :D ne on tosi söpöjä, mut kannattaa olla varuillaan, koska ne haluu syödä kaikkien ruoat ja voi purra ja kovaa. Yks hyppäs mun pöydälle ku olin syömässä ja saatiin olla ainaki 10 minsaa hätyyttelemässä sitä pois! Löytyy myös outoja lintuja, paljon perhosia ja, totta kai, hämähäkkejä. Oli aika järkytys nähä ihan oikee tarantella keskellä tietä! Kiersin sen melko kaukaa ja koko ajan oli semmonen fiilis et koht se hyökkää salakavalasti mun kimppuun..

Iguazun putouksille voi mennä kahdesta paikkaa; Brasilian Foz do Iguacusta tai Argentiinan Puerto Iguazusta. Ite olin Foz do Iguacussa, mut luulen et se on melko samanlainen ku Puerto Iguazu, koska molemmat on pieniä kaupunkeja. Kannattaa yrittää majottautua hostelleihin, mut koska putoukset on niin iso turistikohde, ne on yleensä täynnä. Sit pitää yrittää ettiä hotelli, joka on mahdollisimman halpa, koska ne on ihan asumiskelposia eikä ero parempiin hotelleihin oo niin suuri (uima-allas puuttuu etc). Tasokkaitaki hotelleja löytyy ihan kivasti, mut perusjutut on aika samalla tasolla, esimerkiks suihkut ja niiden sähköisyys. Suihkun kylmä-kuuma-vipujen kanssa kannattaa olla tarkkana, koska ne jotenki oudosti sähköistyy suihkun aikana ja oon pari kertaa saanu pari kivaa sähkäriä ku oon yrittäny sammuttaa suihkua..

Ruoka on hyvää ja sitä saa suht halvalla, mut laatuun kannattaa vähän panostaa. Ite sain Foz do Iguacussa ruokamyrkytyksen, kerron siit jossain myöhemmäs postauksessa.. Eli pizzat, pihvit ja pastat on ok, mut halpishamppareista kannattaa pysyy kaukana :S välimatkat menee kivasti kävellen tai bussilla. Taksikaan ei oo hirmu kallis, mut ite suosin aina matkustaessa julkisia :) jos tahtoo tsekata Argentiinan puolen vaik on majottunu Brasilian puolelle, nii rajanylitykset menee nopeesti. Brasilian raja on Argentiinaa helpompi ja nopeempi, Argentiinan rajalla passeja väänneltiin puolelta toiselle ainaki vartin.. Jos vierailee putouksilla jonkun matkatoimiston tai ryhmän kanssa, nii oppaat hoitaa kaikki passihommat eikä ite tarvii huolehtii mistään :) rajanylityspaikoillaki on paljon henkilökuntaa jotka tosi avuliaasti vastaa kysymyksiin ja neuvoo mitä pitää tehdä.

En tiiä tuliks täst nyt tota Buenos Aires -postausta lyhyempi, hope so! Mielipiteitä ois edelleen superkiva kuulla, koska seuraavaks tulee luultavasti vinkkejä Patagonian Puerto Madrynista tai Córdoban provinssista :)

Sheraton-hotelli Argentiinan puolella