Maxilife !

Anteeks kauheesti etten oo kirjottanu tai päivittäny mitään, on ollu nii hirvee kiire eikä missään välis saumaa kirjotella! Mut nyt yritän laittaa kuulumiset silleen nopsassa ja kivassa paketissa :)

Maxi on siis ollu onnellisesti Suomessa nyt jo reilun kuukauden (herranjumala miten aika menee nopeesti!) ja kaikki on menny ihan super hyvin! Maanantaina 8.8. olin ihan kauhuissani koko päivän ja sitku koko perhe tuli hakemaan mut kesätöistä tuntii aikasemmin ku mitä yleensä pääsisin olo oli ihan epätodellinen.. Kentällä oltiin pikkusiskon kanssa molemmat ihan sydänkohtauksen partaalla ja ku Maxi vihdoin ilmesty sermin takaa työntäen matkalaukkukärryjään meinasin oikeesti pyörtyy.. :D en osannu sanoo mitään, halattiin vaa tosi pitkään ja kesti oikeesti kauan ennenku sain puhekykyni takasin, tais olla vast puolmatkassa kotiin! 

Ekat päivät meni ihan totutellessa, käytiin lähinnä kävelemässä mun koiran kanssa ja näytin sille vähän Jollasta. Meidän koiran reaktiosta voisin itse asias kertoo vähän enemmänki, se on niin söpö! Leevi on siis sheltti ja tosi laumakoira jonka on pakko paimentaa sen lauman jäseniä jatkuvasti ja jännitettiin vähän et miten se suhtautuu Maxiin koska sehän on ns. uus lauman jäsen. No, se sekos ihan kokonaan eikä jättäny Maxia rauhaan hetkekskään ekoina päivinä, ja vieläki tulee Maxin luo aina häntä heiluen ja tottelee sitä, vaik se on yleensä ärsyttävän tottelematon :D tosin se rupes vähän mustasukkaseks jossain vaiheessa ja alko repii Maxin farkunlahkeita jos se halas mua tai jotain.. Mut onneks se on nyt tottunu jo tosi hyvin :) 

Käytiin kuitenki keskiviikkon jo mun parhaan kaverin Noomin luona ja se oli tehny ihanan suklaajuustokakun Maxin tulon ja sen poikaystävän Ronin synttäreiden kunniaks! Se oli ihan super hyvää ja Maxiki tykkäs, vaik se ei yleensä syö mitään makeeta :) istuttiin siel monta tuntia, väkerrettiin rubikinkuutioita ja opeteltiin korttitemppuja.

Viikonloppuna tehtiin ihania tacoja argentiinalaisittain, nam! Käytiin myös kattomassa mun pikkusiskon ratsastusta ja sen jälkeen Heurekassa, josta Maxi tykkäs tosi paljon. Siel oli sellanen dinosaurusnäyttely jos oli liikkuvia robotteja ja Maxi meinas seota koska se on ihan dinohullu, haha! Tutustuttiin myös muihin Suomessa asuviin latinoihin ja mentiin yhen argentiinalaisen kotiin syömään empanadaseja, ja pakko myöntää et se oli kyl oudoin juttu vähään aikaan.. Mul oli siel ihan argentiinafiilikset; juotiin matea, syötiin empanadaseja, kaikki oli latinoja ja puhu espanjaa, mut heti ku katto ulos nii siel näky vaan pilvinen mansku ja K-kauppoja..? :D

Maxi on sopeutunu mun mielestä ihan super super hyvin, paremmin ku osasin oottaa! Mietin paljon sitä ku ite saavuin Argentiinaan ja mul ei ollu ihan näin helppoo.. Mut toisaalta Maxi tuntee mut jo ja ties mihin on tulossa, mul taas ei ollu mitään hajuu minkälaiseen perheeseen meen tai millanen maa mua odottaa. Maxi oottaa tosi paljon lunta, eli toivottavasti tulee hyvä talvi! Mustaki on ihan kivaa et tulee syksy ja sit talvi, oon vähän kaivannu suomalaista joulua :p

Toisaalta mun on pakko myöntää, et mul on ihan hirvee ikävä Argentiinaa. Itkettää ja välil tuntuu etten oikeesti kestä, et haluun vaan takas. Kaipaan tosi paljon latinoelämäntyyliä, lämpöä ja muutenki sitä ilosuutta ja avoimuutta mikä Argentiinas oli jokapäiväistä. Suomalaiset ahdistaa mua ja turhaudun ihan jatkuvasti kaikkiin hakkaraisiin ja timo soineihin ja niitä kannattaviin idiootteihin. Jumitan välil tosi kauan kattomassa kuvia Argentiinasta ja meidän Uruguay-Brasilia -reissulta tai luen uusien argentiinavaihtarien blogeja tippa linssissä.. On vaan niin ikävä.

Toisaalta taas on ihanaa et Maxi on täällä. En tiiä miten pärjäisin jos se ei ois tullu, tulisin varmaa hulluks! Suomi on niin nätti maa ja mul ois niin hitsisti näytettävää, ootan ihan hirmuna et tulis joululoma ja lähettäis uudeks vuodeks Lappiin hiihtämään! Lupaan muuten päivitellä nyt vähän useemmin, tääki oli vaan tällänen kuvapainotteinen pikapostaus :S adios y hasta pronto!