Cura Brocheroon ja takaisin + onnettomuus sierroilla

Lauantai-iltana 19:30 lähettiin sitte Maxin kanssa bussilla kohti sierroja ja Cura Brocheroa. Matka kesti 3½h vaikkei määränpää oikeesti ollu hirveen kaukana Córdoba citystä, mut route kulki pitkin mutkittelevia (ja perhanan pelottavan kapeita) vuoristoteitä ja siinä meniki sitte aikaa :D

Tulomatkalla reitti oli ihan pimee, samoin bussi, eikä ulkona näkyny muutaku tummat sierrat vasten tummaa taivasta, joka oli ihan pilvetön ja täynnä tähtiä! En oo ikin nähny sellasta taivasta, vaik laskettais mukaan öinen talvitaivas Lapissa.. Kuunneltiin Maxin kanssa mun iPodia ja oli jotenki hirveen ihana ja absurdi fiilis siin ku toisella korvalla kuuntelin miten Maxi yritti sinnikkäästi näyttää mulle missä kohtaa tähtitaivasta löytyy Etelän risti ja toisella kuuntelin Baltimoran Tarzan Boy:ta..

 

Cura Brocheron bussiasemalle saavuttiin siin 23:00 ja Maxin sedän ois pitäny olla meitä vastassa, VAAN EIPÄ OLLU, ja soitettiin varmaan kymmenen kertaa mamille ja lopulta tuli tieto et terve vaan, setä ja sen vaimo oli menny jo nukkumaan ja meidän pitäs löytää ite tie niiden talolle! Siin vaihees meinattiin jo painuu vaan hotelliin yöks, mut lopult päädyttiin kysyy policialta et missäs päin se talo ois ja sinivuokothan neuvo :D

Talo oli hirveen syrjässä, pitkän pikkukadun varrella, ja oli kyl ihan mielettömän pelottavaa kävellä siel keskel yötä, ku talojen ikkunoista loisti vihreetä valoa eikä kuulunu muuta ääntä ku etäinen koiran haukunta.. Sanoinki Maxille et "I'm waiting for the zombies to appear now", koko tilanne oli ku jostain kauhuleffasta.. :D ja just sen jälkee ku olin ton sanonu, nii eiköhän mutkan takaa juossu joku mies meitä päin ja me molemmat oltiin ihan "NO NO NO NOW THEY ARE COMING" mut se mies kääntyki toisest mutkast pois :DD

Päästiin kuitenki perille Maxin serkun suosiollisella "AQUI! CHICOS AQUI!" -mylvinnän avulla ja mä painuin heti ekaks suihkuun. No, mulla ei ollu pyyhettä + suihkusta tuli vaan kylmää vettä (olin jo valmiiks ihan jäässä) + vessassa ei ollu roskista + mulla oli menkat + en osannu vetää koko vessanpönttöä ja painiskelin sen kaa ainaki vartin = the worst shower i've ever taken :DD sen jälkeen mentiin nukkumaan, nukuttiin Maxin kanssa patjalla olkkarin lattialla ja mä olin niin jäässä koko yön ettei mitään rajaa! Revin Maxin peitot ainaki kolme kertaa itelleni ku oli nii pirun kylmä.. Plus lisäks mun tyyny valu koko ajan pois patjalta.. Ja Maxi tuhis niin autuaasti koko yön et kateeks kävi D:<

Yöpymispaikka =)

Aamulla kampesin itteni ylös yheksän maissa ja sen jälkeen tuliki paaaaljon porukkaa koko kämppä täyteen! Serkkuja ja niiden miehiä ja lisäks Maxin kaks isosiskoa (jotka oli tosi ihania!) ja tietenki vaari =) lähettiin heittämään mummon tuhkat jokeen siinä puolilta päivin ja mulla oli niin outo fiilis siellä ku kaikki itki ja halaili toisiaan ja mä en tienny ees missä seistä.. Ja vielä oudompi fiilis tuli ku aloin ite poraamaan ku vesiputous vaikken ollu koskaan nähny ees kuvaa koko mummosta!

La Playa!

Sitku itkut oli itketty nii alettiin syömään ja ruoka oli taas kerran ihanaa :D ruokailun jälkeen monet lähti pois mut minä, Maxi, sen toinen sisko ja sen kolme serkkua jäätiin viel Cura Brocheroon koska meidän bussin lähtöön oli viel pari tuntii aikaa.. Mentii sitte rannalle joen varteen (ihan hiekkarannalle, parempi ku hietsu!!) ja otettiin vähän arskaa ja juteltiin =) 1½h päästä lähettiin asemalle päin ja bussissa oltiin puol kuuden maissa. Maxin sisko ja serkku nukku koko matkan ja minä ja Maxi puhuttiin mm. Harry Potterista, hindujumalista ja politiikasta :D

Sierrat

Ku matkaa oli menny jonku puolen tunnin verran ja oltiin vuoristotiellä, nii väki alko yhtäkkii nousta seisomaan ja tungeksimaan ikkunoissa ja mä olin ihan että wut. No, meidän bussin edessä ajanu auto oli syöksyny suoraan rinnettä alas rotkoon........kuljettajineen päivineen. Oli kyl hiukka hermostunu fiilis sen jälkeen ja koko ajan tuntu et bussi kallistuu ihan liikaa rinteen puolelle.. Ja se kuski ajo ihan hemmetin kovaa! Jos mun pitäs ajaa semmosella tiellä nii menisin tasan samaa vauhtia ku 100-vuotias mummo rollaattorillaan.

Päästiin kuitenki ehjin nahoin takas Córdoba cityyn ja taksilla kotiin Cerro Chicoon ja kuviteltiin että saatais ruokaa kohta ku oli hirvee nälkä.. Vaan ei, kotona ei ollu mitään ruokaa ja jouduin tekee märisevälle Maxille voileipäkeksejä joiden päälle survoin dulce de lecheä.. :DD päätettiin kuitenki et ei tää voi olla päivän ateria ja löydettiin jotain pastaa kaapista + kastiketta. Ongelma vaan oli ettei kumpikaan osannu kokata, mut pastan keittämiseen ei onneks vaadita mitään Gordon Ramsayn taitoja ;) kastike puolestaan näytti vähän tylsältä joten laitettiin siihen kaikkee mitä kaapista löyty! Se hais ihan järkyttävältä sen jälkeen, mut sanoin et laitetaan tän päivän piikkiin, koska sillon oli el día de los niños, eli lasten päivä.. :D

Mut ruuasta tuliki yllättävän hyvää, tosin olin nii täynnä voileipäkeksei et hyväku jaksoin yhtään mitään :D katottiin jotain tietovisaa vähän aikaan mut oltiin kummatki Maxin kanssa nii väsyneitä, et päätettii vaa mennä nukkumaan =)

Maxi con su hermana que es muy simpática =)