Yks lukija toivo, et tekisin postauksen hakuprosessista ja miten se etenee, ja aattelin et ehtisin väkertää semmosen nyt ku koeviikkoki on ohi. No, olin justiinsa alottamassa kun huomasin Argentiinaan myös lähtevän
Eveliinan blogissa samanlaisen vaihto-oppilaaksi hakemista käsittelevän merkinnän! Mietin että jaaha, kannattaako mun sitten tehä ollenkaan :D no, päädyin siihen et kannattaa, koska Eveliina on menossa AFS:n kautta ja sen hakuprosessi oli vähän erilainen kuin STS:n 8) so here we go, ¡vamos a ver!
1.
¿Päähänpistona vaihtovuosi?
Tajusin yhtenä tuulisena päivänä viime syksynä, et vaihtovuosi vois olla mun juttu, ja samana iltana pamautin ruokapöydässä et haluun hakee vaihtoon Japaniin. No, reaktio oli just sellanen ku odotinki; isä jäi tuijottamaan haarukka puolimatkassa suuhun, äiti älähti jotain kieltävää ja pikkusisko kysy pää kallellaan, että mikä se semmonen vaihtari on. Ainut kommentoimatta pysynyt oli puolivuotias Leevi-koira, joka oli uppoutunut ihmeellisen Royal Canin-muonitusta täynnä olevan ruokakupin maailmaan..
Mulla vanhemien suhtautuminen oli siis aika negatiivinen, ja, niinku varmaan useimmilla perheillä, rahan takia. Lisäks ne ihmetteli miten muka pärjäisin yksin maailmalla ja äidin iltojen iloa oliki miettiä kaikkia kotitöitä, joita en joko oo tehny ollenkaan tai oon tehny väärin. Sinnikkyys kuitenki kannatti ja sain lopulta hiukan epämääräsen suostumuksen kysellä vaihtaripaikoista kaudelle 10-11. :)
2. ¿Minne ja minkä kautta sitä nyt sitten lähtisi?
Mun ensimmäinen maavaihtoehto, joka oli houkutellu jo neljä vuotta (kiitos hurmaavan ernuilukauden), oli siis nousevan auringon maa Japani. Pitkät koulupäivät, tiukat säännöt, vaikee kieli; ei haittaa, sinne oli vaan päästävä! Kattelin järjestöjä ja äidin mielestä ainut hyvä järjestövaihtoehto oli heti alkuun STS. Niimpä tsiigailin vähän STS:n sivuja ja huomasin, et jos sen kautta meinaa Japaniin suunnata, niin pitää osata hiragana- ja katagana-aakkoset! No enhän mä ollu ikinä lukenu sanaakaan japania ja osasin vaan ihan peruslauseita, kuten "minun nimeni on" ja tervehdyksiä.
Aloin tän takaiskun jälkeen ettimään järjestöä, jonka kautta Japsilaan vois lähtee olematta mitenkään erityisen pro, ja tässä vaiheessa löysinki YFU:n! Lähetin YFU:lle sähköpostia ja pian sainki vastauksen et sen kautta voi hakee Japaniin ilman minkäänlaista kielentuntemusta :D olin niin nyappy sillon ja varma et nyt vihdoinki unelma toteutuu ja pääsen sisälle japanilaiseen kulttuuriin, kunnes yllätysyllätys, äiti tuli romutti kaiken sanomalla, et haluis et hakisin jonnekin muualle kuin Japaniin ja STS:n kautta! Sillon kyllä pisti vihaksi ja korpee, Marja Tyrnin sanoin :x
No, pidin pääni ja hain Japaniin, mut äidin mieliks lähetin hakemukset myös STS:lle. Sovittiin, et hakisin sen järjestön kautta, kumman hakupaketti tulis ensin. Sitten vaan ooteltiin, ja tadaa, STS oli ripeempi! Olin ekaks hirveen pettyny, mut aloin sitte miettimään, et ku olin vähän myöhässä liikkeellä, nii oisin tuskin enää mahtunu Japaniin. Oon nyt hirveen tyytyväinen et valitsin just STS:n, koska se vaikuttaa hirveen luotettavalta enkä oo kuullu siitä hirveesti mitään negatiivista 8)
3.
¿Maavaihtoehdot?
Nyt kun järjestö oli selvillä, piti keksiä edesmenneen (... XD) Japanin tilalle uudet maavaihtoehdot! Selasin STS:n esitteitä ja huomion kiinnitti heti eksoottisen kuulonen Etelä-Afrikka! Pöytävuoren varjossa sykkivä Kap Kaupunki, loputtomat uimarannat, uskomaton luonto.. Pystyin jo kuulemaan viidakkorummut ja savannilla juoksevan Big Five:n jalkojen töminän♥ no, täähän oli todellaki haavekuva minkä onneks tajusin vähän myöhemmin.. Mut täs vaihees olin viel ihan afrikkahöyryissä :D
Etelä-Afrikan lisäks piti kuitenki keksii viel kaks maavaihtoehtoo, ja mun kiinnostus suuntas Atlantin toiselle puolelle, lattarimaihin. Espanjan kieli oli aina ollu mun mielestä hirveen kaunis ja aattelin et se vois olla kiva oppii :) niimpä laitoin sitte kakkosvaihtoehdoks Argentiinan ja kolmoseks Meksikon. Täs vaihees mun maatoiveet oli siis:
1. Etelä-Afrikka
2. Argentiina
3. Meksiko
4. ¿Haastattelu?
Nyt oli alustettavat paperit siis täytetty oottelin, että STS:n työntekijä ottais muhun yhteyttä ja kertois haastatteluajan. No, tais olla jo hakupaketin saamisen jälkeisenä päivänä kun tää haastattelija, joka oli entinen STS-vaihtari, soitti mulle ja sovittiin haastatteluaika. :)
Oon lukenu paljon, miten ihmiset stressaa just tästä vaiheesta ja meneekö se haastattelu nyt hyvin vai ei, mut voin sanoo, et jos et paljasta olevas sarjamurhaaja tai Al-Qaidan jäsen, nii pääset 99% varmuudella läpi ja vaihtariks :D itte en tajunnu stressata ollenkaan ku en ollu lukenu mitään haastattelui koskevii keskusteluja, menin vaan omana itsenäni ja uteliaalla asenteella :)
Haastattelun paikaks päätettiin sopii joku ihan tavallinen paikka, jossa ois rento fiilis, ja päädyttiinki sitte kahvittelemaan Steissin Robert's Coffee:hen 8) haastattelusessiso pidettiin englanniks, mikä ei tuottanu sen enempää vaikeuksia, koska kysymykset oli "What do you like to do on your leisure time?" ja "What would you mention as your positivities and negativities?" -luokkaa :D melko paljon papereita piti täytellä, enimmäkseen haastattelija täytteli, mut kyl mäki jouduin pari liuskaa käymään läpi. Kokonaisuudessaan aika sanoisin et that was easy ;)
Haastattelun jälkeen annoin haastattelijalle mun kotona täyttämät alustavat hakupaperit (joihin kuulu siis esimerkiks maavalinnat), käytiin vähän shoppailemassa sen kanssa (se tosiaan oli hirmu nuori ja oli itte ollu vuos sitten vaihtarina Brasseissa) ja sen jälkee lähettiin yhtä matkaa kotiin. Oli hirveen rentoo ja se kertoili kaikkee millasta oli olla vaihtarina, hyvistä ja huonoista puolista, hakuprosessin etenemisestä ja brasilialaisesta elämänmenosta 8) se kerto myös paljon miten vaaleehiuksiset saa ulkomailla huomiota, ja et Afrikassaki mua luultavasti tuijoteltais pitkään.
5. ¿Paperisota ja lisää A4-saastetta?
Sain jo haastattelun lopussa tietää, et suurella todennäköisyydellä pääsisin vaihtoon ja parin päivän päästä postilaatikkoon kilahtiki jättimäinen paketti STS:ltä. Se sisäls hienon kansion, jonka sisällä oli onnittelupaperi "Onneksi olkoon! Sinut on hyväksytty vaihto-oppilasohjelmaan Etelä-Afrikkaan!", infopapereita ja paaaaljon täytettäviä juttuja! Tää oli ehkä koko hakuprosessin inhottavin osa :'<
Täytettäviin papereihin kuulu siis mm. kaavake, johon piti laittaa koko yläasteen joulu- ja kevättodistuksien arvosanat, iso nippu 'kerro itsestäsi'-tyylisiä lomakkeita ja paperi, johon piti liimata vapaavalintaisia kuvia ittestään ja lähipiiristään, tai mistä nyt ikinä haluskin :) tosi tyhmä juttu täs oli se, et kuvien piti olla oikeelle valokuvapaperille tulostettua.. Niiden kanssa tuliki sitte värkättyä muutama tunti 8)
Valokuvien lisäks hankala juttu oli niiden koulupapereiden täyttö. Tosiaan piti merkitä arvosanat joka aineesta yläasteen ajalta, sekä joulu- että kevättodistuksista. En tietenkää ollu säilyttäny ku ehk hyväl tuuril kolme todistusta yläasteelta nii jouduin pikkasen heittämään niit numeroit.. Mut eihän ne voi olettaa et muistais tarkkaan minkä arvosanan sai millonki ja mistäki aineesta. :o tähän papruun piti sit saada nykyisen koulun rehtorin allekirjotus ja koulun leima. Lisäks ryhmänohjaajan piti täyttää joku lappunen ja haastatella mua englanniks, samoin sen piti pyytää kommentteja musta muilta opettajilta.
Täs vaiheessa aloin sitte heräilemään afrikkaunelmistani ja tajusin, miten vaarallinen ja kaukana mun ruususista unelmsita Etelä-Afrikka tosi asiassa on. Olin ihan paniikissa äidin painostuksen alla ja mietin et mitä ihmettä nyt oikeen teen! No, selailin sitte STS:n esitettä ja päätin, et luovun Afrikasta ja vaihan sen mun kakkosvaihtoehtoon; Argentiinaan. Soitin STS:lle ja ne sano, et maavaihto on viel ihan mahollinen ku en ollu viel palauttanu papereita toimistolle. Vaihoin sitte Afrikan Argentiinaan ja oon tosi ilonen, koska pääsen oppimaan espanjan kielen ja tutustumaan eteläamerikkalaiseen kulttuuriin! ;)
Kun kaikki paperit, lomakkeet ja kaavakkeet oli täytetty, niin ne laitettiin kansiossa olleeseen isoon kirjekuoreen ja vietiin STS:n toimistoon, jossa työntekijä katto ne läpi ja jos kaikki oli niinku pitääki, nii se lähetti ne eteenpäin :) tää papereiden täyttäminen oli kaikkein rankin homma koko hakemisessa, mut kyl siit parin otsahikeä ja elohiiriä täynnä olevan illan jälkeen selvis :D
6. ¿Perhetiedot?
Tässä vaiheessa mä siis on nyt! Ei vielä näy eikä kuulu, mut tässähän tää alkukevät on vierähtäny odotellessa 8) eiköhän niit koht ala tulla :D just nyt en pysty aattelee mitään muuta ku vaihtariasioita; roikun vaihtarifoorumilla, kärkyn blogipäivityksiä ja tarkistan sähköpostinki 945864962431234 kertaa päivässä jos STS:ltä ois tullu jotain uutta! Mut ei se mitään, koska tää on ihanaa enkä millään malttais enää oottaa ;)
95 días to go!
Lasitalosta näkymä tolle kuuluisalle aukealle 
Stuttgartin keskustaa, ihanat noi talot
Kaupungintalo, aika hulppea verrattuna meiän
Sillan yli mentiin ja näky sulosia taloja :) tommosia
Ihana, jotenki oikeesti ranskalaisen näkönen
Toinen hieno kirkko ranskalaisen lukion vieressä,
