PATAGONIA ADVENTURE part 3: Ushuaia ja maailmanloppu

El Calafaten jälkeen suunnattiin vielä etelämpään, kohti maailman eteläisintä yli 5000 asukkaan kaupunkia, "El fin del mundo":ksi kutsuttua Ushuaiaa.

Ajettiin bussilla ihan hirmu mutkaista ja kapeeta tietä vuorenseinämää pitkin ja näkymät oli kyl huikeet, vaik vähän(????) pelottikin :D pysähdyttiin näköalapaikalle ottamaan kuvia ja kaikki oli ihan hirmu hehkeitä ihan hullun matkustamisen ja viisumirumban jälkeen, koska jouduttiin ylittämään Chilen raja kahdesti ja aina rajalla piti nousta bussista, venata kaks tuntia, näyttää passi, laittaa laukut läpivalaisuun ja mennä takas bussiin nukkumaan. Ja parin tunnin päästä sama uudestaan :S mietin oikeesti et kuka haluu asuu Ushuaiassa ku sinne on nii vaikee päästä ja sielt on nii vaikee päästä pois? :D

Ushuaia oli kylmä ja sateinen. Ainaki kun saavuttiin sinne nii sato taivaan täydeltä ja hrrr ku oli kylmä! Majottauduttiin hotelliin ja kun myöhemmin mentiin saksalaisen Caron kanssa ostamaan jotain syötävää huoneeseen, nii sade muuttu lumipyryks! Aika jännää kokee suomalainen lumimyräkkä Etelä-Amerikassa haha :D eksyttiin tosin sinne kaupunkiin, mut selvittiin takas ennen lounasta, que suerte. Hassuu oli, et ushuaialaiset ihmiset oli ihan latinoja kaikki ja tuijotti meit blondeja alaleuat lattiassa pahemmin ku esimerkiks Córdobassa joka kuitenki on melkeen Pohjois-Argentiinassa :o weird.

Seuraavan aamun oli taas vaihteeks aikanen herätys, koska mentiin veneellä kiertämään Ushuaian rannikolla olevia saaria! Aamu oli ihan nätti, pilvinen, mut eipähän ainakaa satanu:) tää venereissu oli vähän pettymys, se oli selkeesti tarkotettu rikkaille vanhoille turisteille, koska sisustus oli tosi hienoo ja siel oli pikkunen kioskin tapanen juttu josta pysty ostaa 60 peson kakkupaloja tai 20 peson pieniä kokiksia.. Ja tosiaan ulkona näky kivisiä saaria merileijonineen, mut ne oli jo nähty Puerto Madrynissä, niin ei sinänsä mitään uutta ja jännää :/

Tommosella paatilla mentiin :)

Kuuminta hottia ;)

Venereissun jälkeen käytiin syömässä kiinalaista (taas kerran argh sain niiiin tarpeekseni kiinalaisest ruuast tol reissul) ja lähettiin köröttämään bussilla kohti Ushuaian kansallispuistoa, jonne piti ajaa semmoset 20 min rannikkoa pitkin. Tää kansallispuisto aiheutti jonkun verran wtf-reaktioita meis pohjoismaalasissa, luonto nimittäin lumihuippusia vuoria lukuunottamatta oli ihan ku Suomesta! Kaikki puut ja kasvit oli samoja, jopa kieloja kasvo siellä täällä :O oli kyl aika outo fiilis, back in Finland! Yhdellä näköalapaikalla saatiin aika söpö idea Chrisin kanssa; kaiverrettin linkkarilla puukaiteeseen mun poikaystävä Maxin ja sen tyttöystävä Alfin nimet, koska jos ne on kaiverrettu maailmanlopuksi kutsuttuun paikkaan (Ushuaian slogan siis on "Maailmanloppu" ("Fin del mundo")) niin me ollaan niiden kanssa maailman loppuun saakka :)

Pyörittiin siel kansallispuistossa pari tuntia, käveltiin metsässä ja upeiden järvien rannalla, ja otettiin hirveesti kuvia :D rakastuin niihin vuoriin, ne näytti ihan pelkiltä tietokone-efekteiltä.. Ja ilma oli upee! Ehkä joku +15 astetta ja aurinkoista, toi päivä oli ainut nätti päivä Ushuaissa D: et tervetuloa rantalomailijat! 

Minä ja Maria siellä :D

Ainut supererilaisuus: ihmeelliset oranssit ruskeissa
möykyissä kasvavat mauttomat marjat :o

Bongatkaa mut ;)

Maxi ♥

Ushuaiassa vietettiin siis pari vilposaa päivää jotka meni lähinnä muiden vaihtareiden kanssa touhutessa ku ei ollu mitään muutakaan tekemistä siin loskasateessa :D Marian kanssa ollaan kyl pareja de mueeerte, tulee hirvee ikävä sitä kun se lähtee jo kohta takas Ruotsiin :( mut eniveis, seuraava ja viimeinen etappi olikin Puerto Madrynin yläpuolella, kahen päivän bussimatkan päässä sijaitseva Las Grutasin rantalomaparatiisi!

Jee ahkera blogikirjottaja täällä taas.. En vaa jotenki saa aikaseks kirjottaa, argh! Täytyy nyt yrittää ryhdistäytyy, voisin vaik heti alkaa kirjottaa tota vikaa osaa nii pääsen näistäki eroon, haha :D

PATAGONIA ADVENTURE part 2 : El Calafate ja jäätiköt

Puerto Madrynin rantojen ja turkoosin meriveden jalkeen oli vuorossa matkan toinen etappi; Chilen rajalla, Lago Argentino -jarven rannalla ja 40km mahtavista jaatikoista sijaitseva El Calafaten pikkukaupunki.

Glaciar Perito Moreno

El Calafateen saavuttiin muutaman hulppean ja tuulisen nakoalapaikan jalkeen joskus yhen maissa tai myohemmin, en oo ihan varma. Mut koko kaupunki ilmesty ihan odottamatta, se siis kirjaimellisesti sijaitsi keskella ei_mitaan, Etela-Afrikan Poytavuorta muistuttavan vuoren juurella. Majoituttiin taas cabañaseihin, jotka oli täl kertaa sellaset saksalaistyyliset puutötteröt (no olipa hyvä kuvaus hehe) :D käytiin syömässä ja sen jälkeen shoppailemassa Leonien (sveitsi) ja Willen (hollanti) kanssa, ja pakko sanoo et El Calafaten miehet on valioluokkaa! Enemmän alfauroksia ku kolmen mijoonan asukkaan Córdobassa oon koskaan nähny! Haha :D

Leonie ja mina Rawsonin rannalla

Mina ja Claudio Cdo. Rivadaviassa <3

Mina, Marc, Maria ja Marit nakoalapaikalla

Seuraavana aamuna oli kylmä ja aikanen herätys; ulkona asteita +2 ja lunta tuli taivaan täydeltä! Ei siis mikään paras sää lähteä kattomaan yhtä Argentiinan upeimmista kohteista; Glaciar Perito Moreno -jäätikköä :/ mut eipä se lumi hirveesti haitannu, kun noustiin bussiin ja lähettiin kötyyttämään kansallispuistoa kohti se muuttu aika nopeesti pelkäks vedeks. Vajaan tunnin matkan jälkeen saavuttiin nappaamaan kuvia pienelle näköalapaikalle, josta nähtiin ekan kerran ison lumihuippusen vuoren takaa pilkottava Perito Moreno, ja voi apua, en osaa yhtään kuvailla sitä fiilistä! Se oli niin valtava vaik oli niin kaukana, niin valkonen, jotenki epätodellinen.. Ja ne vuoretki oli ku suoraan TSH:sta, ihanku koko paikka ois tietokoneella tehty :D mut oli kylmä! Eikä mulla mitään talvikamoja ollu, toppi, villapaita, syystakki ja farkut! Onneks en ollu ainoo ;)

Saavuttiin lopulta ihan jäätikön viereen ja päästiin pitkospuita pitkin melkeen ihan sen kylkeen, ja oli kyl mahtavaa! Jäätikkö oli niin suuri ettei sitä voi kuvailla, keskellä turkoosia, hyytävää vettä, kahen lumihuippusen vuorijonon välissä.. No, kuvat kertoo siitä sit toivottavasti enemmän :D

Me jotka oltiin maksettu viel erikseen 500 pesoa, päästiin viel kävelemään Perito Morenolle! Sil välil ku muut jäi bussiin oottelemaan, me lähettiin lautalla kohti jäätikköä ja rantauduttiin sen lähelle metsän reunaan. Siinä vaiheessa taivas repes de vuelta ja täl kertaa tuli ihan rehellistä lunta. Ja kovaa tuliki! Ihan suomalainen lumimyräkkä, ellei pahempiki, hyväku näki eteensä! Taivallettiin kuitenki jäätikön reunalle, kiskottiin sellaset piikkipohjaset lumikengät jalkaan ja lähettiin kiipeemään jättimäistä jäätikköö ylös. Oli ihan mielettömät maisemat: lunta taivaan täydeltä, monta sataa metriä paksu jäätikkö jalkojen alla, vieressä mahtava metsän täyttämä kallio jonka rinteeltä putos jättimäinen vesiputous ja järven toisella puolella lumihuippuset vuoret! Vaik oli tosi kylmä, nii olin silti ihan innoissani ja sanaton!

El Calafate

COINED jaatikoilla!

Leonie, mina ja Perito Moreno

Lumikengat jalkaan..

Seuraavana päivänä ei tehtykään mitään erityistä, koska oli vapaapäivä :) kävin "keskustassa" kävelemässä ruotsalaisten Marian ja Märitin kanssa, mut ei ostettu mitään koska El Calafaten hintaluokka on lähinnä rikkaita turisteja varten :S sen jälkeen menin kolmen saksalaisen tytön kaa syömään vohveleita yhteen ihanaan, vanhanaikaseen vohvelimestaan, joka oli ihan mielettömän symppis! Siel sattu aika hauska juttu, kun yks niistä saksalaistytöistä oli tilannu ison hedelmämehun, mut sit tarjoilija toi sille kahvin ja vähän ajan päästä vieresessä pöydässä istunu hassu hollantilaismies sai ison hedelmämehun, nii me kaikki tuijotettiin sit sitä mehua et eikö Alinan ois pitäny saada se, ja sit tää mies oli just hörppäämässä ku huomas et me kaikki tuijotetaan sen lasia ja kysy sit "Onks täs mehussa jotain vikaa? Laittoko ne siihen myrkkyä!??!?!" Hahahha :D

Seuraavana aamuna alkoki sit matkan raastavimmat matkaosuudet ja muutenki rankimmat vaiheet; lähettiin aina vaan etelämpään, kohti maailman rajalla sijaitsevaa Ushuaiaa!

Perito Moreno

Vähän kuvapainotteinen postaus joo ja EIPÄ KESTÄNY KU KUUKAUS EDELLISESTÄ :D:D:D:D:D:DD:D:D:D:D noh, jatkos kirjotan useemmin, nyt vaan on ollu joulu ja uus vuos ja tällästä! Kertokaa mulle jos teil on jotain erityistä mist haluisitte kuulla :)

Kohta lähtö Cura Brocheroon!

Mun hostperheen sukulaiset aikoo tänään lähtee levittämään helmikuussa kuolleen mummin tuhkat Córdoban lähellä sijaitsevaan Cura Brocheroon ja Maxi tuli äsken kysymään et haluunko tulla sen mukaan kun se menee sinne! No totta mooses haluun, ja seitsemält otetaan bussi ja lähetään kohti Sierroja :D ollaan yötä Maxin vaarin luona ja huomenna tullaan takas Córdoba cityyn.. Cura Brocherossa on kuulemma tähän aikaan vuodesta tosi kylmä ja ehkä luntaki!!

Jeii oon nii innoissani! En usko tätä itekään mut mul on ollu ikävä lunta.. Ku kattoo kuvii viime talvelta nii tulee semmonen nyyhkis-fiilis :D pelottaa vaa ku ei oo mitään talvivarusteita mukana ja oon jo valmiiks vähän kipee.. Mut whatsoever, kerran vain eletään :DD